Terveystuloksia!

Meillä Sisu ja Sulo kävi ensimmäisissä terveystarkastuksissaan viime viikolla, kun kasvattaja oli järjestänyt joukkotarkastuksen. Molemmilta tarkastettiin silmät ja polvet. Tulokset olivat erinomaiset eli kummallakin silmät terveet ja polvet 0/0. Asiat siis erinomaisessa kunnossa tältä osin! 

Vuosi vaihtui...Mietteitä menneestä ja tulevasta!

Kun katsoo ikkunasta ulos, ei ihan heti uskoisi että eletään vuoden alku päiviä. Lumesta ei ole tietoakaan ja lämpötilakin on jatkuvasti plussan puolella, uudenvuodenaattona taisi parhaimmillaan olla kuusi astetta lämmintä. Siinä missä viime tavena liian paksu lumipeite haittasi jahtitouhuja koirien kanssa, ei moisesta ole tänä talvena ollut vaaraa. 

Kaurisjahdin tulos ennen joulutauolle rauhoittumista. Sisun hieno 1,5 tunnin ajourakka päättyi kaatoon. Sulokin pääsi vähän fiilistelemään saaliille!

 Viime vuoden alussa onneksi lumipeite hieman hupeni ja jahtikausi päästiinkin päättämään yhteisjahdeilla, joista hienosti taisi tulla kaatoja jokaisesta. Tämän syksyn kausi aloitettiin parilla yhteisjahdilla, ennen hirvenmetsästyksen aloittamista. Kausi alkoikin hienosti kaadolla Sisulle heti ensimmäisenä jahtipäivänä.

Hirvenmetsästys ahmaisi harmillisesti ison siivun syksystä ja koirien kanssa päästiin treenaamaan kunnolla oikeastaan vasta joulukuun puolessa välissä. Ennen joulua päästiin onneksi jallittamaan kauriita muutamaan otteeseen ja joulun jälkeen päästiin pitämään yhteisjahtikin. Arkisin on koitettu ehtiä aamuisin juoksuttamaan koiria ja treenailemaan. Sulokin pääsi muutamaan otteeseen jo ajon makuun ja sitä ääntäkin alkoi tulla. 

Viime vuoden viimeinen peurajahti sai näin hienon päätöksen. Tällä kertaa kapelimestarinpuikkoa heilutteli Sisun ja Sulon emä eli CurlyCo Singing Fox eli Skidi, joka siis kuvassakin.

 Ajokokeiden suhteen meillä isännällä on ollut jotenkin täydellinen jumittuminen ja koko homma ei ole kiinnostanut yhtään. Syynä lienee alkusyksyn pari täysin epäonnistunutta yritystä ja turhautuminen siitä että käytännön jahdissa koira toimii ja ajaa paukuttelee toistatuntia hienosti mutta kokeessa ei hommasta tunnu tulevan mitään. Tuossa jo isännälle sanoinkin että Sisu vaatii sen jahtipäivän tohinan ja ne punalakkiset äijät pysyyineen sinne maastoon, jotta pääsee fiilikseen. Nyt kuitenkin treenataan kovasti nämä pari kuukautta ja palaillaan koehommiin sitten kenties syksyllä taas. 

Harjoituksia. Sisu odottelee maastoon pääsyä.

Näyttelyitä kertyi viime vuonna pitkälle toistakymmentä Sulon kanssa ja Sisullekin muutama. Kolmesta näyttelystään Sisu keräsi hienosti kaksi pu sijoitusta varasertillä. Sulo keikkui aika lailla pu sijoituksilla, keräten kolme varasertiä ja kaksi sertiä ja ollen kerran VSP. ihan tyytyväinen olen saldoon. 

Jahtipäivän jälkeen on hyvä ottaa rennosti. Tässä pojat laskeutuu joulurauhaan.

 Nyt suunnataan kuonot kohti tätä uutta alkanutta vuotta. Tammikuu menee tiukasti jahtihommissa  ja toivottavasti olosuhteetkin pysyy suotuisina että päästään kunnolla rutistamaan loppuun saakka. Helmikuussa jatkuu vielä koirien treenaaminen, mikäli kelit on sopivat. Kesällä koitetaan taas pitää kuntoa yllä ja innostaa poikia uimaan.

Näyttelytouhukin jatkuu jossain vaiheessa vuotta ja Sulon täytettyä maaliskuussa kaksi, alkaa sen kolmannen sertin metsästys. Sisukin tulee varmaan pyörähtelemään kehissä, aina sopivan näyttelyn osuessa kohdalle. Päätavoitteena on molemmille Elokuussa Helsingissä pidettävä maailman voittaja näyttely. Tulossa on varmasti mahtava tapahtuma, jota ei voi missään nimessä missata!

Pikku hiljaa kevään mittaan pitää aloitella myös mejä-treenit Sulon kanssa. Kesän aikana voisi koettaa saada käyttötulosta mejästä mahdollista valioitumista varten. Viime syksyn harjoituksista jäi erittäin positiivinen fiilis ukkelin nenän käytöstä.

Näyttelykehistä saavutettiin kaksi sertiä.

Näillä eväillä uuteen vuoteen!

IHANAA JA MENESTYKSEKÄSTÄ UUTTAVUOTTA 2014!

Haaste

Pulman ja Pedon tarinoista löysin tämän haasteen

*Jos sinulla ei olisi koiria tai koiraharrastusta, mitä tekisit vapaa-ajallasi?

Hmmm...varmaan ratsastaisin

  

*Jos koirasi saisivat valita aina mitä teette, mitä se olisi?

Metsää, metsää, metsää...Peuroja, Peuroja ja Peuroja!!

Mitä vannoit tekeväsi toisella tavalla uusimman koirasi kanssa mitä et kuitenkaan saanut tehtyä?

Koirat ei saa tulla sohvalle...

Miksi pidät koirablogia?

Pidin aiemmin lastevaateblogia, mutta se alkoi tuntua tyhmältä :) Blogia on kiva kirjoittaa kun on aikaa ja siksi aloitin koirablogin.

Jos koirasi voisivat kertoa sinulle yhden, tärkeän asian, mikä se voisi olla?

Varmaan sen miten tärkeää on että jokaisella koiralla on mahdollisuus rodunomaiseen tekemiseen ja työhön.

Miten päädyit koiriesi kasvattajaan? Mikä sai sinut valitsemaan juuri hänet ja mitä kaikkea kasvattajassa arvostat erityisesti?

Meillä oli häneltä ensin Ransu, jolloin valitsimme kasvattajan läheisen sijainnin perusteella ja toki puhelimessa juteltuamme. ransun jälkeen oli oikeastaan itsestään selvää että meille tulee vielä CurlyCo koira. Kasvattajassa arvostan rehellisyyttä ja kykyä antaa neuvoja ja kritiikkiä positiivisesti. Hän on valmis aina auttamaan koirien kanssa ja on kiinnostunut kasvateistaan. Pidän tärkeänä että yhteistyä toimii!

Saitko valita oman pentusi? Miksi valitsit sen? Jos kasvattaja valitsi sen sinulle, millä perusteella hän sen sinulle valitsi?

Kasvattaja valitsi meille pennut ja ihan puhtaasti sen mukaan millaisia toiveita meillä oli pennun suhteen. Valinnat on mennyt täysin nappiin!

Jos pentusi on aikoinaan pentutestattu, onko tulos yhä "kuvaava"? Entä sen pentuesisaruksista?

-

Mikä saa koirasi täysin sekaisin? Hyvällä tai pahalla.

Sulon saa sekaisin kaikki riistan haju ja Sisun peurat 

Onko koirallasi noloja lempinimiä joita et kehtaisi huudella julkisesti?

Onhan noita varsinkin silloin kun en ole kovin iloinen koirien tempauksista :)

Ketä koiramaailmassa ihailet? Miksi ja jos saisit kysyä häneltä yhden kysymyksen, minkä tahansa, mitä kysyisit?

Koirieni kasvattajaa Saria. Hän on opettanut minulle paljon ja opastanut näyttelyiden maailmaan. Hänellä on koirahommassa maalaisjärki mukana ja koira on ja pysyy koirana. Olen saanut ja olen kysellyt häneltä monia monia kysymyksiä joten mitään tiettyä ei tule nyt mieleen!

Itse heitän haasteen kaikille lukijoille joilta löytyy oma blogi :)

Liian pitkä aika...

...siitä kun olen meidän kuulumisia kirjoitellut :( Meidän perheen arki on heittänyt kuperkeikan kun itse palailin  hoitovapailta 5v9kk jälkeen työelämään "aikuisten maailmaan"! Vaikka muutos tapahtuikin melko kivuttomasti, kiirusta on pitänyt ja väsy painanut itsellä iltaisin sen verran että sänky on kutsunut kun tupa on hiljentynyt! Pikku hiljaa alkaa arki tasoittumaan ja löytyy aikaa ja puhtia kirjoitteluun.

Hyvinkäällä Sulo hienosti Sarin handlaamana VSP

Näyttelyrintamalla oli vilkas kesä, eikä edes pöllömmällä tuloksella.

15.6 osallistuimme Sulon kanssa Pöytyän ryhmänäyttelyyn ja jännäksi sen reissun teki se että hoidin homman itsekseni ilman Sarin tukea. Kyllä meinaan jännitti. Olen krooninen jännittäjä jua jännitän kaikkia uusia tilanteita ja esiintymistä ihmisten edessä, eikä tämä tilanne tosiaan tehnyt poikkeusta! loppujen lopuksi oma kehädebyytti sujui ihan mallikkaasti ja tuomari Natalia Borodajenko sijoitti meidän junnuluokan kakkosiksi sa:lla ja parasuros kehässä sijoituimme kolmansiksi.

13.7 Sulo oli kehässä Hyvinkäällä kaikkien rotujen näyttelyssä. Sulo ylsi parhaaseen tulokseensa kun Cindy Pettersson arvioi tämän parhaaksi urokseksi ja lopulta VSP:ksi. 

Pöytyällä ryhmiksessä. Kuva Tommi Yrjänä.

26.7 Eukanuba Summer showssa esiintyi sekä Sulo että Sisu. Ehkä hieman omaksi yllätyksekseni jälleen Sisu veti kaksikosta pidemmän korren ollen avoimen luokan ykkönen sa:lla ja sijoittuen lopulta paras uros kisassa kolmanneksi varasertillä. Sulo saavutti junnuluokassa eh:n

27.7 Sulo reissasi Sarin kanssa Poriin minun jäädessä hoitelemaan pieniä pentusia. Tuliaisina sieltä tuli avoimen luokan kakkos sija sa:lla ja pu3 varasertillä, Tuula Savolaisen tuomaroimana.

7.9 meidän kaksikko esiintyi Vantaalla Let's gossa. Tanya Ahlman Stocmarin kehässä Sulolle irtosi nuorten luokassa eri ilman sa:ta ja Sisulle avoimessa luokassa eh.

Työkausikin on startannut  parisen kuukautta sitten ja kuukausi sitten päästiin jo ihan oikean jahdin makuun! Hienosti ensimmäisessä peurajahdissa sisu avasi tämän kauden kaatotilinsä komealla pukilla, 

Ajokokeissakin Sisu on pari kertaa startannut mutta tuloksilla nolla ja keskeytetty. 

Jahtikausi jatkuu peurojen osalta kunhan hirvet on saatu kaadettua. 

Muilta osin syksy on kulunut mökkelyn ja metsäilyn merkeissä. Kuntoa on kasvatettu koirlla ahkeralla irtijuoksuttamisella. Tällä hetkellä suunnitelmiin enimmäkseen kuuluukin metsästyshommat ja näyttelykehien osalta on hiljaisempaa.

Suunnitelmissa olisi vielä kuitenkin messarin kehät ennen joulua Sulon kanssa. Pakko päästä sinne tunnelmaa haistelemaan, on se niin erityinen tapahtuma kuitenkin näyttelyiden osalta.

Sulon kanssa aletaan keväällä treenaamaan kovasti mejäilyä, josko sieltä saataisiin käyttötulokset metsästettyä. Ajokokeiden suhteen ei vielä varmaan tällä kaudella ole odotettavissa osallistumisia.

Siinäpä meiltä pikakuulumisia! Lupaan skarpata ja kirjoitella pikkuisen useammin :)

Mukavaa syksyn jatkoa ja talven odottelua!

Ps. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä, en ehdi nyt käymään tekstiä läpi :)

Muisto ensimmäisestä kaadosta

Vihdoin ja viimein sain vietyä suunnitelmani eteen päin. Halusin niin muiston Sisun ensimmäisestä kaadosta, mutta valitettavasti peuran sarvet menivät ampujalle. Onneksi yhdessä metsästysaiheisessa keskusteluryhmässä joku vinkkasi että ota talteen peuralta lapaluu. Luu tuli otettua talteen, mutta tuolla se on valkaistuna pyörinyt toukokuuhun asti, kun yritin löytää idealle toteuttajaa. Kahdelle taiteilijalle laitoin viestiä, mutta heiltä ei kuulunut minkäänlaista vastausta (ihmeellistä toimintaa mielestäni ammattilaisilta, jotka kuitenkin mainostaa julkisesti toimintaansa. Voisi sitä vastata, vaikka työ ei olisikaan mahdollista toteuttaa.).

Onneksi sain vinkkiä taiteilija Marianne Kokosta ja laitoin hänelle viestiä. Sain lähes heti innostuneen vastauksen, että hän ottaa mielellään projektin työn alle. Tämmöinen luuhun polttaminen oli hänellekin ensimmäinen kerta, mutta heti aisti viesteistä sen innostuksen päästä tekemään jotain ihan uutta.  Käytännön asioista sovittuamme laitoin luun pakettiin ja matkaan kohti Kotkaa ja jäin innolla odottelemaan luonnosta.

Muutaman viikon päästä sainkin luonnoksen sähköpostiini ja hyväksyttyäni sen, meni muutama viikko ja sain kuvan valmiista työstä. Ja se on kyllä juuri niin mahtava kun kuvittelinkin! Aivan mielettömän hieno! Nyt täytyy vaan löytää sille sopivat kehykset ja taideteos pääsee arvoiselleen paikalle olkkarin seinälle! Tästä jää kyllä ihana muisto koiran ensimmäisestä kaadosta. Ja taatusti lähtee Mariannelle uusi viesti kunhan saadaan tuolle Sulollekkin se ensimmäinen kaato syksyllä kun jahti alkaa!

Marianne Kokon töihin pääset tutustumaan täällä!

Päivä jolloin Sulo hokasi että uiminen ei ole paha asia ja oppi että kun pysyy tontilla saa olla mökillä vapaana

Kesällä on kivaa! Ja kun ymmärtää että uiminen ei olekkaan kamala asia on vielä kivempaa! Kesäkuun alku päivinä vietettiin hellepäivää mökillä saaressa ja Sulo tajusi että kun pysyy siinä näkyvillä omalla tontilla saa juosta irrallaan. Ja voi sitä riemua. Ja vielä kun pääsi uimisen makuun niin johan sitä iloa riitti. Keppiä oli hauska noutaa niin maalla kun vedessäkin ja grillin vieressä oli ehkä se paras päivystyspaikka!

Tässä kuvakavalkaadia Sulon iloisesta hellepäivästä!

Kun omaa mäyräkoiran jalat ruohikkokin tuntuu viidakolta

Varovaista tutkiskelua miten sen kepin tuolta saisikaan...

Ei ylety ei...

No niin, eihän se uiminen niin paha juttu ollutkaan.

Hyvinhän se sujuu.

Kaislikossa suhisee!

Grillin vahtina, jos vaikka jotain hiukopalaa saisi!

Kepinnoutoa myös kuivalla maalla.

Iloinen mäyräkoira!

Kuopio KV ja vähän lomailua

Toukokuun lopussa, 25.-26-5 järjestettiin Kupiossa taas kansainvälinen koiranäyttely. Meidän perhe päätti yhdistää tässä huvin ja hyödyn ja suunnata koko porukalla Kuopioon. Sulo ilmoitettiin näyttelyyn ja samalla voitaisiin hieman lomaille uusissa maisemissa.

Matkaan lähdettiin lauantai aamuna asuntoautolla. Ilma näytti mitä mainiommalta mitä lähemmäs Kuopiota päästiin ja perillä oli jo suorastaan kesäisen helteistä. Ennen leirintäalueelle menoa kävimme ihailemassa maisemia Puijon tornissa, joka lienee sellainen pakollinen käyntikohde kun kerran Kuopioon asti matkattiin. Ja olihan sieltä mahtavat maisemat, tosin lievästi korkeanpaikankammoiselle vähän liiankin :)

Yöpymiseen valittiin Rauhanlahden leirintäalue, joka osoittautuikin hyväksi vaihtoehdoksi sekä lasten, että koiran kannalta.. Takimmainen matkailuvauvu alue oli mukavan väljä ja rauhallinen. Leirintäalueelta löytyi lapsille mukavat leikkipaikat sekä lapsiystävällinen uimaranta, jota pojat pääsikin testaamaan kun aurinko möllötti lämpimästi. Reippaasti heittivätkin talviturkit oman mittapuun mukaan vielä kovin kylmään veteen.

Koiratkin oli otettu hyvin huomioon. Alueelta löytyi lenkkireitti koirille metsiköstä, sekä ihan oma kiva uimaranta, johon Sulokin elämänsä ensimmäisen kerran pulahti vapaaehtoisesti uimaan. Noh, se oliko se kovin kuningasidea näyttelyä edeltävänä iltana onkin sitten toinen asia, joskaan se ei onneksi vaikuttanut arvosteluun kuitenkaan vaikka turkki oli ehkä hieman pörhöinen!

Sunnuntai ja meidän kehäpäivä valkeni aurinkoisena ja kuumana, joten tiedossa oli hikinen päivä Kuopion raviradalla! Näyttelypaikalla oli tarkoitus treffata Sari ja Nessa vespan omistaja Tarja. Olimmekin paikalla juuri sopivasti Irlannin vesispanielin kehän alkamisen aikoihin ja pääsin myös apukäsiksi sinne. 

Vespojen osalta kehät menikin hienosti ja Nessa oli roppi ja Taika kaunein junnukoira! Mutta Sarin vespat onkin upeita ja varsinkin Taika koira meidän koko perheen suosikki, joka on vienyt niin äidin kuin poikienkin sydämen!

Ennen mäykkykehää oli edessä hikinen parin tunnin odotus. Ennakkotiedot kertoi meidän kannalta hieman huonoja uutisia kun tuomari kuulemma passitti isokokoiset koirat hoolla ulos kehästä ja Sulohan nyt ei kuulu kaikkein pienimpiin rotunsa edustajiin. Hetken kävi jo mielessä että jätän kokonaan väliin Sulon esiintymisen!

Noh, ei se loppujen lopuksi ihan huonostikkaan mennyt, joskaan ei erityisen loistokkaastikkaan! Sulo oli hieman haastava esiintyjä ja seisominen ei meinannut toimia ollenkaan. Loppu viimeksi Sulo oli junnuluokan kakkonen saaden erin ja sa:n. Paras uros kehässä ei sijoitusta tällä kertaa tullut. Belgialainen tuomari Theo Leenen arvosteli Suloa seuraavin sanoin:

" 15 months old. Good size and propotions. A little bit heavy at the moment. Strong masculine head, dark eyes. Complete scissorsbite. Well set ears. Good neck, shoulder and topline. Correct tail. Very well angulated. Good bone and feet. Strong body, hard coat. Moving well."

Kaiken kaikkiaan mukava reissu koko perheen kera vaikka näyttelymenestys jäikin tällä kertaa vähän laihaksi.