Muisto ensimmäisestä kaadosta

Vihdoin ja viimein sain vietyä suunnitelmani eteen päin. Halusin niin muiston Sisun ensimmäisestä kaadosta, mutta valitettavasti peuran sarvet menivät ampujalle. Onneksi yhdessä metsästysaiheisessa keskusteluryhmässä joku vinkkasi että ota talteen peuralta lapaluu. Luu tuli otettua talteen, mutta tuolla se on valkaistuna pyörinyt toukokuuhun asti, kun yritin löytää idealle toteuttajaa. Kahdelle taiteilijalle laitoin viestiä, mutta heiltä ei kuulunut minkäänlaista vastausta (ihmeellistä toimintaa mielestäni ammattilaisilta, jotka kuitenkin mainostaa julkisesti toimintaansa. Voisi sitä vastata, vaikka työ ei olisikaan mahdollista toteuttaa.).

Onneksi sain vinkkiä taiteilija Marianne Kokosta ja laitoin hänelle viestiä. Sain lähes heti innostuneen vastauksen, että hän ottaa mielellään projektin työn alle. Tämmöinen luuhun polttaminen oli hänellekin ensimmäinen kerta, mutta heti aisti viesteistä sen innostuksen päästä tekemään jotain ihan uutta.  Käytännön asioista sovittuamme laitoin luun pakettiin ja matkaan kohti Kotkaa ja jäin innolla odottelemaan luonnosta.

Muutaman viikon päästä sainkin luonnoksen sähköpostiini ja hyväksyttyäni sen, meni muutama viikko ja sain kuvan valmiista työstä. Ja se on kyllä juuri niin mahtava kun kuvittelinkin! Aivan mielettömän hieno! Nyt täytyy vaan löytää sille sopivat kehykset ja taideteos pääsee arvoiselleen paikalle olkkarin seinälle! Tästä jää kyllä ihana muisto koiran ensimmäisestä kaadosta. Ja taatusti lähtee Mariannelle uusi viesti kunhan saadaan tuolle Sulollekkin se ensimmäinen kaato syksyllä kun jahti alkaa!

Marianne Kokon töihin pääset tutustumaan täällä!

Päivä jolloin Sulo hokasi että uiminen ei ole paha asia ja oppi että kun pysyy tontilla saa olla mökillä vapaana

Kesällä on kivaa! Ja kun ymmärtää että uiminen ei olekkaan kamala asia on vielä kivempaa! Kesäkuun alku päivinä vietettiin hellepäivää mökillä saaressa ja Sulo tajusi että kun pysyy siinä näkyvillä omalla tontilla saa juosta irrallaan. Ja voi sitä riemua. Ja vielä kun pääsi uimisen makuun niin johan sitä iloa riitti. Keppiä oli hauska noutaa niin maalla kun vedessäkin ja grillin vieressä oli ehkä se paras päivystyspaikka!

Tässä kuvakavalkaadia Sulon iloisesta hellepäivästä!

Kun omaa mäyräkoiran jalat ruohikkokin tuntuu viidakolta

Varovaista tutkiskelua miten sen kepin tuolta saisikaan...

Ei ylety ei...

No niin, eihän se uiminen niin paha juttu ollutkaan.

Hyvinhän se sujuu.

Kaislikossa suhisee!

Grillin vahtina, jos vaikka jotain hiukopalaa saisi!

Kepinnoutoa myös kuivalla maalla.

Iloinen mäyräkoira!

Kuopio KV ja vähän lomailua

Toukokuun lopussa, 25.-26-5 järjestettiin Kupiossa taas kansainvälinen koiranäyttely. Meidän perhe päätti yhdistää tässä huvin ja hyödyn ja suunnata koko porukalla Kuopioon. Sulo ilmoitettiin näyttelyyn ja samalla voitaisiin hieman lomaille uusissa maisemissa.

Matkaan lähdettiin lauantai aamuna asuntoautolla. Ilma näytti mitä mainiommalta mitä lähemmäs Kuopiota päästiin ja perillä oli jo suorastaan kesäisen helteistä. Ennen leirintäalueelle menoa kävimme ihailemassa maisemia Puijon tornissa, joka lienee sellainen pakollinen käyntikohde kun kerran Kuopioon asti matkattiin. Ja olihan sieltä mahtavat maisemat, tosin lievästi korkeanpaikankammoiselle vähän liiankin :)

Yöpymiseen valittiin Rauhanlahden leirintäalue, joka osoittautuikin hyväksi vaihtoehdoksi sekä lasten, että koiran kannalta.. Takimmainen matkailuvauvu alue oli mukavan väljä ja rauhallinen. Leirintäalueelta löytyi lapsille mukavat leikkipaikat sekä lapsiystävällinen uimaranta, jota pojat pääsikin testaamaan kun aurinko möllötti lämpimästi. Reippaasti heittivätkin talviturkit oman mittapuun mukaan vielä kovin kylmään veteen.

Koiratkin oli otettu hyvin huomioon. Alueelta löytyi lenkkireitti koirille metsiköstä, sekä ihan oma kiva uimaranta, johon Sulokin elämänsä ensimmäisen kerran pulahti vapaaehtoisesti uimaan. Noh, se oliko se kovin kuningasidea näyttelyä edeltävänä iltana onkin sitten toinen asia, joskaan se ei onneksi vaikuttanut arvosteluun kuitenkaan vaikka turkki oli ehkä hieman pörhöinen!

Sunnuntai ja meidän kehäpäivä valkeni aurinkoisena ja kuumana, joten tiedossa oli hikinen päivä Kuopion raviradalla! Näyttelypaikalla oli tarkoitus treffata Sari ja Nessa vespan omistaja Tarja. Olimmekin paikalla juuri sopivasti Irlannin vesispanielin kehän alkamisen aikoihin ja pääsin myös apukäsiksi sinne. 

Vespojen osalta kehät menikin hienosti ja Nessa oli roppi ja Taika kaunein junnukoira! Mutta Sarin vespat onkin upeita ja varsinkin Taika koira meidän koko perheen suosikki, joka on vienyt niin äidin kuin poikienkin sydämen!

Ennen mäykkykehää oli edessä hikinen parin tunnin odotus. Ennakkotiedot kertoi meidän kannalta hieman huonoja uutisia kun tuomari kuulemma passitti isokokoiset koirat hoolla ulos kehästä ja Sulohan nyt ei kuulu kaikkein pienimpiin rotunsa edustajiin. Hetken kävi jo mielessä että jätän kokonaan väliin Sulon esiintymisen!

Noh, ei se loppujen lopuksi ihan huonostikkaan mennyt, joskaan ei erityisen loistokkaastikkaan! Sulo oli hieman haastava esiintyjä ja seisominen ei meinannut toimia ollenkaan. Loppu viimeksi Sulo oli junnuluokan kakkonen saaden erin ja sa:n. Paras uros kehässä ei sijoitusta tällä kertaa tullut. Belgialainen tuomari Theo Leenen arvosteli Suloa seuraavin sanoin:

" 15 months old. Good size and propotions. A little bit heavy at the moment. Strong masculine head, dark eyes. Complete scissorsbite. Well set ears. Good neck, shoulder and topline. Correct tail. Very well angulated. Good bone and feet. Strong body, hard coat. Moving well."

Kaiken kaikkiaan mukava reissu koko perheen kera vaikka näyttelymenestys jäikin tällä kertaa vähän laihaksi.