Sisun uusi "ihmisten ilmoille" panta

Sisu sai eilen postin mukana ihanan uuden Angry Birds pannan. Kuosin pantaan on valinneet meidän vihaisiin lintuihin hurahtaneet ihmislapsoset.  Lintusia meillä on vaatteissa, astioissa, peleinä, pyyhkeinä ja ja ja nyt siis koirillakin.

Panta on tilattu mittojen mukaan Niinan Pantapuodista. Saatavilla on useita kangas- ja nauha vaihtoehtoja. Työn jälki vaikuttaa laadukkaalta ja on siistiä. Hintakaan ei mielestäni käsityölle ole kallis, 19e plus postit.

Ihanuuksia pääset katselemaan  täältä. Tosin juuri tällä hetkellä taitaa olla tilauksissa taukoa ruuhkan vuoksi.

Tämä panta tulee olemaan Sisun "ihmisten ilmoille" panta. Tuo on termi jonka 5v Miska lanseerasi katsellessaan ystäväni eteisessä kenkiä todeten että, siinä on kaksi paria kukkakenkiä (puutarhakenkiä) ja yhdet ihmisten ilmoille kengät eli sellaiset paremmat kävelykengät. Kotipihassa Sisulla käytetään edelleen jämäkkää ja hyväksi havaittua nahkapantaa, jota meidän houdini ei ole vielä saanut ujutettua pään läpi.

Ja eihän Sulo voi jäädä tässä asiassa huonommaksi, vaan tilaukseen lähti myls sille uutukainen hieno panta...arvaatteko millä kuosilla ;)

Operaatio lihaskunto :)

Vappupäivänä käytiin siis pyörähtämässä Lahden Jokimaalla ryhmiksessä ja tulos oli pettymyksen pettymys. Sarin kanssa luettiin arvostelu ja häneltä sain ohjeita siihen miten niitä "moitteita" voidaan pyrkiä parantamaan.   Kuten Sari sanoi, oikotietä onneen ei ole ja muu ei auta kun laittaa rivakasti tassua ja tossua toisen eteen, jos mielii tuloksia saada. Joten ei muuta kun tuumasta toimeen ja lenkkarit jalkaan ja baanalle...

Heti seuraavana päivän käynnistyi siis meidän projekti lihaskunto, alkuun tunnustelevalla 6km lenkillä. Haastavaa ihan emännällekkin, koska ties milloin olen viimeksi harrastanut ihan hikiliikuntaa kuntoilumielessä?? Seuraavana päivänä matka kasvoi jo samassa ajassa 7 kilometriin ja sitä seuraavana mentiin jo 8 kilometriä. 

Kun itse sain uudet kunnon kengät postista uskaltauduimme ottaa tavoitteeksi kävellä tuosta Leikkiläntien kautta kirkolle, jolloin matkaa olisi 9 kilometriä. Ensimmäisenä päivänä taitoimme sen pelkästään kävelemällä , aikaan 1 tunti 45 minuuttia. Eilen taitoimme saman matkan toistamiseen, nyt jo osittain hölkäten ja aikaa kuluin vaan 1 tunti ja vartti!

Hassua miten tohon kuntoiluun jää itsekkin koukkuun ja miten hyvä fiilis siitä tulee! Ja kun omaa itse sopivasti peräänantamattoman ja kilpailuhenkisen luonteen, niin eihän sitä voi itselleenkään antaa periksi ja hävitä, vaan lenkille on lähdettävä satoi tai paistoi. Ja joka päivä pitää puristaa ainakin ihan vähän enemmän irti itsestään. 

Loppujen lopuksi, vaikka tässä lähdettiin ottamaan härkää sarvista parantaakseen koiran lihaskuntoa, niin yhtä hyvää se tekee emännällekkin. On mielettömän palkitsevaa huomata kuinka se omakin kunto kohenee lenkki lenkiltä! Ja huomaa, että ei se kuntoilu oikeasti olekkaan niin vaikeaa, riittää vaan että lähtee reippaasti kokeilemaan.

Kaikki vaan lenkille!

Royal Canin Show 2013 Helsinki 11.5...ja se ensimmäinen SERTI

 Viime lauantaiaamu oli sumuinen, mutta onneksi säätiedotus lupaili varsin aurinkoista päivää. Onneksi, sillä edessä oli ensimmäinen iso ulkonäyttely. Suuntana Tuomarikartanon vinttikoirarata ja Royal Canin Show 2013.

Hyppäsin Vihdissä Sarin kyytiin ja autossa näyttelyyn matkasi koirista meidän Sulo, tämän sisko Tytti ja ihastuttava Irlannin vesispanieli Nessa. 

Täytyy taas myöntää että meikäläistä ainakin jännitti. Vappuna pyörähdettiin Lahden Jokimaalla Hollolan ryhmiksessä, ja siellä tuomarina ollut Hannele Jokisilta passitti meidän kehästä EH:n kera. Ja se oli kyllä suuuuuri pettymys, koska Sulo on tasaseen tahtiin napsinut paras uros sijoituksia kaikista isoista näyttelyistä. 

Meidän tiimiltä päivä alkoi loistavasti, Nessan ollessa omassa kehässään rotunsa kaunein, saaden luonnollisesti sertin ja ollen myös rotunsa kaunein juniori-koira. Näyttelyssä siis valittiin Royal caninin kisassa kaunein juniori koira. Nessa  edusti vielä päivän päätteeksi sekä ryhmäkilpailussa että Royal canin- juniorin valinnassa. Tällä kertaa ei sijoitusta tullut niistä, vaikka ryhmäkehässä pääsi vielä jatkoon.

Sulo aloitti oman esiintymisen ollen junnuluokan ykkönen ERIllä ja SAlla päästen paras uros kehään. Siellä Sulo ylsi sijoitukseen paras uros 3 ja vihdoin ja viimein se osui kohdilleen...ENSIMMÄINEN SERTI!!!!! Muutama tullutkin niitä varasertejä haalittua, eli kyllä tuo nyt maistui todella makealta! 

Tuomarina meillä oli Saija Juutilainen, ja hänen arvostelunsa kuulosti tältä:

"14kk hyvin kehittynyt ja hyväluustoinen. Erinomainen pään malli, kita & purenta. Hieno eturinta. Vahvat käpälät. Hyvä pitkä rintakehä. Vahva takaosa. Hieman tasainen lantio. Maltillinen hännän asento. Liikkuu suurella luonteella, hieman korkea taka-askel. Taakse saa tulla voimaa. Hyvä karvanlaatu."

Omasta mielestäni aivan ihanasti Suloa kuvaileva arvostelu. Liikkuu suurella luonteella...niin, sellainenhan Sulo on, varsinkin liikkeessä näkyy se mäyräkoiran ego, mä tulen nyt tässä, katsokaa mua :) Ja maltillinen hännän asento...noh, vähintäänkin sitä :)

Tytin esiintyminen tänään ylsi junnuluokan kolmanneksi.

Ensimmäinen serti siis tienattu ja hieman luo nyt paineita jo koepuolelle syksyä ajatellen.  Jos tässä nyt vielä toinen sinivalkoinen ruusuke saadaan kaappiin niin se olisi vähän pakkokin sitä käyttötulosta syntyä, jotta mahdollisesti saataisiin jo ensi kesän aikaan niitä maagisia kirjaimia tohon koiran nimen eteen :) No, maltetaan nyt vielä. Näyttely kerralaan ja sitten mietitään syksyllä niitä ajokoe hommia.

Päivä oli kaikenkaikkiaan onnistunut. Aurinkoinen, ihana ilma ja mukavaa seuraa.Tuliaisena kotiin pokaalin ja ruusukkeiden lisäksi vielä palaneet käsivarret. taas tuli muistutus siitä miten petollista on aurinko ja viilentävä tuuli samaan aikaan.