Vappupäivänä käytiin siis pyörähtämässä Lahden Jokimaalla ryhmiksessä ja tulos oli pettymyksen pettymys. Sarin kanssa luettiin arvostelu ja häneltä sain ohjeita siihen miten niitä "moitteita" voidaan pyrkiä parantamaan. Kuten Sari sanoi, oikotietä onneen ei ole ja muu ei auta kun laittaa rivakasti tassua ja tossua toisen eteen, jos mielii tuloksia saada. Joten ei muuta kun tuumasta toimeen ja lenkkarit jalkaan ja baanalle...
Heti seuraavana päivän käynnistyi siis meidän projekti lihaskunto, alkuun tunnustelevalla 6km lenkillä. Haastavaa ihan emännällekkin, koska ties milloin olen viimeksi harrastanut ihan hikiliikuntaa kuntoilumielessä?? Seuraavana päivänä matka kasvoi jo samassa ajassa 7 kilometriin ja sitä seuraavana mentiin jo 8 kilometriä.
Kun itse sain uudet kunnon kengät postista uskaltauduimme ottaa tavoitteeksi kävellä tuosta Leikkiläntien kautta kirkolle, jolloin matkaa olisi 9 kilometriä. Ensimmäisenä päivänä taitoimme sen pelkästään kävelemällä , aikaan 1 tunti 45 minuuttia. Eilen taitoimme saman matkan toistamiseen, nyt jo osittain hölkäten ja aikaa kuluin vaan 1 tunti ja vartti!
Hassua miten tohon kuntoiluun jää itsekkin koukkuun ja miten hyvä fiilis siitä tulee! Ja kun omaa itse sopivasti peräänantamattoman ja kilpailuhenkisen luonteen, niin eihän sitä voi itselleenkään antaa periksi ja hävitä, vaan lenkille on lähdettävä satoi tai paistoi. Ja joka päivä pitää puristaa ainakin ihan vähän enemmän irti itsestään.
Loppujen lopuksi, vaikka tässä lähdettiin ottamaan härkää sarvista parantaakseen koiran lihaskuntoa, niin yhtä hyvää se tekee emännällekkin. On mielettömän palkitsevaa huomata kuinka se omakin kunto kohenee lenkki lenkiltä! Ja huomaa, että ei se kuntoilu oikeasti olekkaan niin vaikeaa, riittää vaan että lähtee reippaasti kokeilemaan.
Kaikki vaan lenkille!
Kaikki vaan lenkille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti