Syksyn viimeiset mökkeilyt

 Tänään käytiin laittamassa mökki talviunille. Hassua miten joka vuosi aina myöhemmin ja myöhemmin pääsee vielä loistavasti veneilleen mökille saareen.

 Sulollekin on veneily tullut kesän myötä tutuksi ja nyt jo ihan reippaasti istutaan veneen penkillä kun keväällä vielä kyyhötettiin lattialla.

Tutkat kun puetaan kotona päälle, koko lauma kipittää kiltisti autohäkkiin tietäen että nyt on tiedossa jotain kivaa.

Mökki reissut on koirille yhtä juhlaa ja on ihan mahtava katsella sitä riemua millä nuo painaa pitkin mäkiä ja maita.

Sulolla on maastoväritys kohdallaan kuivaan heinään jota mökin ympäristössä on.

Jottei reissu mennyt ihan huvin piikkiin, saipahan nuo koirat pari ajoakin aikaiseksi. Ensimmäisessä taisi Sisu ajaa peurat uimasille jääden itse (onneksi) rannalle ruikuttamaan.

Ja kuten aina silloin kun pitäisi kotiin lähteä, tapahtuu jotain. Tällä kertaa koko porukka otti jokin elukan ajoon ja kaikkien antaessa hienosti ääntä painelivat saaren toiseen päähän.



Ajettavana taisi olla jänöjussi, koska havaintoa mistään isommasta ei tehty. Ensin takaisin tuli Nadi, hetken päästä väsähtänyt Sulo, mutta Sisu vaan jatkoi ja jatkoi.Ajon kestettyä jo toista tuntia piti koira mennä hakemaan pois jotta päästiin kotimatkalle viluisten lasten kanssa. Hienon ajon päätteeksi koiralle pisteet myös hallittavuudesta kytkettäessä.

Nyt on siis pistetty mökkikausi pakettiin tältä vuodelta. Nyt toivotaan vaan kunnon jäitä talveksi että päästään talvellakin käväsemään!

Viikolla tapahtunutta...jäljestystä ja ajoa.

 Tällä viikolla on taas Sisulla ollut mukavasti aktiviteettia, niin jäljestyksen kun ajonkin saralla.

Sisu pääsi ensimmäiseen "virkatehtäväänsä" kolaripeuran jäljille ja Lauantain peurajahdissa saatiin taas tulosta mukavasti.

"Suurriistavirka-apu (SRVA) on riistanhoitoyhdistysten ylläpitämä organisaatio, joka välittää poliisille metsästäjien virka-apua suurriistakonflikteissa.

Poliisi tarvitsee vapaaehtoisten metsästäjien ja koiranohjaajien apua esimerkiksi kolarissa loukkaantuneiden hirvien ja suurpetojen jäljestämisessä sekä asutuksen lähelle eksyneiden suurpetojen karkottamisessa. Metsästäjät huolehtivat, että eläinsuojelulain velvoitteet täyttyvät – avuttomassa tilassa olevaa eläintä ei jätetä oman onnensa nojaan.

SRVA-tilanteiden hoitaminen vaatii kokeneen koiranohjaajan ja koiran. Koirat ovatkin tärkein työkalu tilanteiden hoitamisessa."

(lähde: www.riista.fi)

Lisää SRVA toiminnasta löydät täältä

Sisu innokkaana lähdössä jäljestystehtävään.

Keskiviikko iltana seitsemän maissa tuli puhelu peurakolarista, jossa peura oli juossut metsään. Tällä kertaa puhelu tuli paikalle osuneelta tuttavalta. Monesti tutut ennättävätkin soittaa itse ennen poliisia. Ei muuta kun koiralle valjaat ja jälkiliina ja menoksi.

Kolaripaikalla sisu otti tilanteen välittömästi haltuun, eikä tilanteessa häirinnyt ensikertalaista hälinä tai vilkkuvat siniset valot. Innosta vinkuen lähti jäljestys käyntiin ja eteni hienosti pimeässä metsässä. Loppujen lopuksi Sisun urakka päättyi kolmi metrisen ojan varteen jonka yli peura oli mennyt ja koska oltiin jo toisen seuran mailla, jatkoivat he ojan toiselta puolelta.

Hieno debyytti koiralle "virkatehtäviin"!

Sisu, tämän päiväinen kaato ja ampuja Veikko Kallio

Lauantaina oli vuorossa taas peurajahti.Sisun lisäksi jahtiin tuli vierailevaksi tähdeksi Sisun emä Skidi (CurlyCo Singing Fox).

Jahdin aikana saatiin useampi hieno ajo aikaiseksi, ja niin harmittavan lähellä oli saada ensimmäinen kaato myös Skidille.

Sisulle saatiin hienosti toinen kaato, tällä kertaa peuravasa. Dramatiikkaakaan ei tilanteesta puuttunut, kun jo kuolleeksi luultu peura pomppasikin pystyyn ampujan mennessä pistämään ja otti hatkat. Ajon päälle Sisu siis pääsi vielä jäljestämäänkin. Loppujen lopuksi peura löytyi noin sadan metrin päästä.



Väsynyt maastonakki

Hieno viikko taas takana. Sisu on nyt ilmoitettu ajokokeeseen ensi kuun alkuun ja näillä näytöillä näyttää varsin hyvältä. hyvillä mielin huomenna mökille kirmailemaan mikäli sää sallii!

Best In Puppy Show, Messukeskus 2012

Viikonloppuna 10.-11.11 järjestettiin Helsingin messukseskuksessa Best In Puppy Show pentunäyttely. Suuntasimme sinne Sulon, Sarin ja Tytin (CurlyCo Very Very Fox) kanssa. Paikan päällä seuraan liittyi vielä toinen sisko Vappu (CurlyCo Vaude Fox) omistajansa Outin kanssa.

 

 

Sulon kohdalla ei suuria odotuksia ollut, koska karva oli juuri nypitty alas joulukuun messukseskuksen näyttelyä varten ja oli selvää että tässä vaiheessa se vaikuttaisi arvosteluun.

 

 

Loppujen lopuksi Sulo oli omassa vanhempien pentujen luokassa paras uros, mutta jäi kakkoseksi paras uros kilvassa karvan mitalla, kirjaimellisesti. Muuten kaikki tuntui olevan tuomarin mielestä kohdallaa. Sulon esitti hienosti kehässä kasvattaja Sari.

 

Sulon sisko Tytti oli hienosti rotunsa paras pentu ja Vappukin sijoittui neljänneksi.

 

 

Tuomarina toimi Leni Finne, joka arvosteli Sulon näin:

"Ok mittasuhteet, Sopiva luusto, oikea linjainen pää. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä kaula. Erinomainen eturinta ja etukulmaukset. Tänään kovin aluskarvavoittoinen karvapeite josta johtuen karkeus puuttuu. Erinomainen askelpituus ja ryhti."

 

Jotain kotiin viemisiäkin löytyi. Sulo ja Sisu saivat molemmat uudet passin kannet aikaisemmin hankittujen kansioiden seuraksi.

 



 

Isäntä suoritti syksyn mittaan mäyärkoirien palkintotuomari kurssin ja toissa viikolla tuli tuomarikortti postissa ja hänelle ostin tuliaiseksi ja isänpäivän kunniaksi kansion maastokortille, jossa on koetilanteessa kätevä säilyttää maastokorttia ja se toimii myös kirjoitusalustana metsässä.

 

Lisäksi messuksekuksessa oli käynnissä muitankin messuja ja olisihan siellä ollut vaikka ja mitä kivaa, mutta itselleni tarttui matkaan vaan uudet "näyttelykengät" huimaan vitosen hintaan.

Onnistunut päivä taas mukavassa seurassa.



Jäljestystä aidoissa olosuhteissa!

Hirvenmetsästys on hyvässä vauhdissa myös täällä meillä päin ja näin ollen koirien peurajahdit ovat hetkisen tauolla. Onneksi kuitenkin käytännön tehtäviin pääsee välillä myös hirvimiesten matkaan.

Aina ei valitettavasti hirvi kaadukkaan siihen missä saa osuman ja joskus se saattaa juosta pitkällekkin, jolloin sitä saattaa olla ihmissilmällä vaikea löytää maastosta, varsinkin vielä nyt kun on lumeton maa.



Tälläistä hirveä pääsi Sisu isännän kanssa jäljestämään ja samalla testaamaan miten on kesäiset mejä treenit tuottaneet tulosta.



Ja hienostihan se sujui, hirvikoiran häirinnästä huolimatta. Jäljestettävä matka ei ollu hirmuisen pitkä mutta hienosti ja jälkitarkasti Sisu eteni jälkeä vattupöheikössä löytäen hirven.



Innokkaasti Sisu tutki löytöään ja hirvimiehet sai kaikessa sovussa tulla paikalle suolistamaan. Hirvikoiralle tosin näytettiin kenen saaliista on kyse.

Se ensimmäinen...

KAATO!!!

Hetki jota jokainen metsästyskoiran omistaja odottaa hartaasti!

Sisun kohdalla se toteutui viime sunnuntaina.

Hienon reilu tunnin ajon päätteeksi sitkeys palkittiin tällä komealla peurapukilla.

Lienee täysin turhaa tässä kohtaa puhua mitään isännän ylpeydestä. ja myöntää taytyy että kyllä sitä tuli emännänkin tirautettua muutama onnen ja liikutuksen kyynel.

Nämä on hetkiä jolloin se työ palkitaan ja tietää ettei tunnit metsässä ole mennyt hukkaan.