Turku Top Dog Show 2013

 Lauantai 19.1 valkeni hyytävän kylmänä, pakkasmittari näytti oaikoitelleen reilua 30 pakkasastetta! Hrrrr...Edessä oli kuitenkin näyttelypäivä Turussa Top Dog Showssa, eli ei muuta kuin tavarat reppuun ja eväät mukaa ja matkaan!

 

Sulolla oli edessä ensimmäinen virallinen näyttely junioriluokassa. Jännitti kovasti, sillä kisasta ei tulisi missään nimessä helppo ja karkeakarvaisia mäyräkoiria oli ilmoitettu kehään yhteensä 29 kappaletta, juniori uroksiakin pelkästään jo kahdeksan.

 

Handleriapuna meillä oli jälleen messaristakin joulukuulta tuttu Marjut, ja hän saikin viedä Sulon kehään koska hänen kanssaan häntä pysyi kohtuullisen alhaalla. Sulon esiintyminen sujui varsin mallikkaasti kehässä ja laatuarvosteluna pikku-ukko sai Erin. Luokan edetessä ilmeni että erit ei todellakaan irronnut irlantilaiselta Marion Finneyltä ilmaiseksi vaan hän jakoi niitä vain sen todella ansatsevalle koiralle. junioriluokan kahdeksasta uroksesta vain yksi Sulon lisäksi sai erin.

 

Kilpailuluokassa kisa oli kova ja tuomari punnitsi pitkään voittajaa Sulon ja sen toisen erin saaneen koiran välillä. Lopuksi vaaka kallistui sen toisen koiran puoleen ja Sulo oli siis kakkonen saaden myös SA:n. Hieno saavutus pieneltä mieheltä varsinkin kun erit ja sa:t oli tällä tuomarilla todella tiukassa ja ne piti ansaita. edes kaikille luokkavoittajille ei sa:ta irronnut. Lisäksi tuo toinen uros oli lopulta rotunsa kaunein eli eipä sulo tosiaan huonolle koiralle hävinnyt! Sulon velikoira Veli oli hienosti kilpailuluokan kolmonen saaden EH:n.

Tässä vielä Marion Finneyn kirjallinen arvostelu Sulosta:

Very nice red dog. Lot of quality. Nice head and exp. Good bones. Strong movement.

 

 

 

Junnunartuissa Sulon sisko Tytti (CurlyCo Very Very Fox)  teki erinomaista työtä ollen ykkönen saaden erin ja sa:n ja loppujen lopuksi sijoittui paras narttu kakkoseksi saaden sertin. Ihan mahtava tulos 9kk ikäiseltä nuorelta neidiltä!

 

Kasvattaja ryhmän esiintyminen ei ihan meinannut mennä ihan kuin strömsössä, sillä Sulo oli palavasti rakastunut siskoonsa Tyttiin. Muut nartut ei kiinnostaneet mutta Tytti oli niin ihana että sai nuoren miehen aivan pois raiteiltaan! Ei onnistunut kulku Tytin edellä eikä perässä. Jotenkin kuitenkin selvisimme kehässä ja tuomari antoi kunnia palkinnon ja olimme  rotumme paras kasvattaja ryhmä.

 

 

Päivä huipentui ryhmäkehiin isossa kehässä. Meidän porukasta siellä esiintyi Nessa ryhmässä kahdeksan ja meidän karkkareiden kasvattajaryhmä. Ilman sijoituksia tällä kertaa mutta hienosti esiinnytty kaikilta kuitenkin.

 

 

Mukana Turussa CurlyCo koirista olivat Sulon, Tytin ja Velin lisäksi myös Olivia ja Twiga, sekä irlannin vesispanieli Nessa.

 

Kaikki CurlyCo tiimin upeat tulokset voit katsoa tästä. Kannattaa kurkata myös ryhmästä 8 Irlannin vasispanieli Nessan upeat tulokset!

 

Hieno päivä, kaikin puolin. Meillä oli taas kerran mukavaa, on kyllä ilo saada olla osa näin hauskaa ja mahtavaa tiimiä! Kaikkia kannustetaan ja jokaisen koiran puolesta iloitaan ja osataan arvostaa voittajaa myös vaikkei se olisikaan kukaan meidän koirista. Ja huumoria unohtamatta, meillä on aina tosi hauskaa. Sarille täytyy antaa kyllä täydet pisteet siitä, miten on kasvattajana saanut ihmiset innostumaan erilaisista harrastusmuodoista, kokeista näyttelyihin, koska suuri merkitys on sillä miten hän opastaa ja neuvoo ottaen huomioon, ettei kukaan voi osata ilman opastusta!

Nyt on siis vuoden 2013 näyttely taival startattu ja tästä on erittäin hyvä jatkaa kohti uusia haasteita!

 

 



Iloa ja pettymyksiä...

Viikonloppu vilahti tällä kertaa ajokokeiden tunnelmissa. Tunne skaala oli laaja. Omalta osaltani sain kokea niin iloa onnistumisesta kuin sen pettymyksenkin kun kaikki ei mennytkään odotusten mukaan.

Launataina oli ensin vuorossa meidän isännän ensimmäinen koetuomarointi, sekä Sisun ja Sulon emän Skidin koestartti. Tupla jännitys ja tsempit siis.

Skidi käynnistyi hitaasti mutta vauhtiin päästyään saikin tehtyä pari ajoa joista ensimmäinen varsin mallikas. Kokonaisuudessaan ihan kelpo suoritus. Tulokset julkistetaan vasta kun ne ovat virallisia, ylituomarin tapaamisen jälkeen.

Ensimmäinen arvostelukin sujui isännältä hienosti. Muutama vaikea paikka tuli eteen mutta, niiissä tukea ja opastusta löytyi ylituomarina kokeessa toimivalta Kai Nybonnilta. Tästä on hyvä jatkaa ensi syksynä myös näitä tuomarointeja. Itsekkin hieman pyörittelen ajatusta tuomarikortin suorittamisesta ensi syksynä, mutta katsellaan miten aika antaa periksi kaiken muun hässäkän keskellä. Ensi syksynä kuitenkin lasten päiväkodin aloittamisen kanssa tulee olemaan totuttelua uuteen arkeen.



Sunnuntaina sitten lähti Sisu kokeilemaan, paranisiko se polvi tällä kertaa pojasta! Noh, ei parantunut tällä kertaa, vaan kyllä se mamma veti pidemmän korren :) Jostain syystä Sisu ei oikein saanut hommaa luistamaan ja pahaksi onneksi se suunnilleen ainut kunnon ajontynkä lopahti ojan varteen. Tuossa tietysti positiivista oli että, koira jätti ajon sikseen koska, todennäköisesti jos se olisi ajoa jatkanut lähtien ylittämään noin kolmi metristä ojaa, olisi se ollut sen viimeinen ajo. Virtaava oja oli reunoilta ohuelti jäässä mutta keskeltä sula. Jää ei olisi edes Sisua kantanut. Noin sadan metrin matkalta Sisu oli hakenut ylityspaikkaa mutta, koska ei sitä löytänyt jätti ajon sikseen!

Tuloksesta viis, kunhan koira on turvallisesti kotona. Vaikka myöntää täytyy että, kyllä se hieman harmittaa että, koe meni niin plörinäksi. Varsinkin kun itse tietää että onnistuessaan olisi mahdollisuus siihen ykköseenkin. Noh, tällästä tämä on ja tässä on niin monta muuttuvaa tekijää että, mitä vaa voi tapahtua. Tämä oli nyt tämän kauden viimeinen koe ja tästä on hyvä kuitenkin jatkaa kohti ensi syksyä ja uusia koitoksia.

Uuden vuoden kuulumisia...

 Joulukuu mennä hujahti ohitse kaikessa hiljaisuudessa. Messarin jälkeen ei enää ollutkaan meillä näyttelyitä ja vuoden viimeinen ajokoekin peruttiiin lumitilanteen vuoksi. Lunta tulikin ennen joulua sen verran paljon että ajohommat sai hetkeksi unohtaa ja olimme jo siinä uskossa että seuraavan kerran ensi syksynä.

Joulunaika sujui rauhallisesti kotona lepäillen myös koirien osalta. Heti joulun jälkeen sää muuttui todella hurjasti täällä eteläisessä suomessa ja vettä satoi muutaman päivän ihan kaatamalla. Tämä teki hyvää lumitilanteelle siinä mielessä, että lumet on huvennut melkoisesti ja hanki taas siinä korkeudessa että päästään taas tositoimiinkin.

Loppiaisena miehet pääsi taas pitämään yhteisjahdin. tarkoitus oli ajattaa sekä Sisulla että Sulolla, mutta koska hanki pakkasen johdosta oli niin kovaa ja Sulo raskaampana ei pysynyt hangen päällä, ei sitä voinut pistää ajoon koska lumi olisi todennäköisesti rikkonut tassut. Näin ollen Sisu sai kevyempänä hoitaa hommat yksin.

Ja mallikkaastihan tuo homman taas hoitikin. Otti ajoon peuralehmän kahden vasan kanssa ja ajoi niitä hienosti reilun puolen tunnin ajan kunnes kuului ensimmäinen laukaus. Isännän poika pääsi tekemään elämänsä ensimmäisen kaadon oman koiran ajosta! Huippu fiilis kaikille!

Sisu ei kaadosta välittänyt vaan jatkoi sitkeästi vielä lehmän ja toisen vasan perässä ja hetken päästä kuului toinen laukaus. Nyt päätti Sisukin kävästä tarkastamassa mitä tuli saaliiksi ja iloisesti häntää heiluttaen se vastaanotti ampujan kaadolle. Sisulla on siitä mahtava luonne että ihmiselle se ei ole äreä missään tilanteessa ja kaadollekkin saa tulla kaikessa rauhassa. Toinen koira on sitten eri asia ja sille kyllä näytetään kenen kaadosta on kyse.

Ensi viikonloppuna onkin tiedossa taas koejuttuja. Sisu sekä mamma koira Skidi starttaavat molemmat kokeessa vielä kerran tälle kaudelle. Toivottavasti sääolosuhteet pysyvät suotuisina ja sorkkaa löytyy. Sisulle olisi hakusessa vähintään se toinen kakkonen että päästäisiin näyttelyssä käyttöluokkaan. Toki mieluisin olisi se ykkönen varastoon ensi syksyä varten jolloin metsästetään tosissaan tuloksia valion arvoa varten!