Sulon ensimmäinen kokemus näyttelystä, Match Show Lohjalla 18.8.2012

Ekaksi pahoittelen että kuvallista materiaalia ei tämän päivän mätsäristä ole, mutta olin Sulon kanssa kaksin liikkeellä, joten kameran käyttö olisi ollut hieman haastavaa!

Osallistuimme siis Länsi-uudenmaan Agilityn järjestämään mätsäriin Lohjan rantakentällä. Kyseessä oli Sulon ihka ekat kosketukset näyttelymaailmaan eli hieman taisi mammaa jännittää aamulla mitä tapahtuu ja miten pikku mies reagoi kun paikalla on paljon koiria!

 Sulolla on ikää tällä hetkellä karvan verran alle 5kk, mutta meidän vauva suhtautui tilanteeseen rennon letkeästi, enempiä hötkyilemättä. remmissä kuljettiin kun vanha tekijä vaikka ympärillä pyöri koiria ja ihmisiä pilvin pimein. Omaa vuoroa odoteltiin puun varjossa lekotellen ja ympäristöä seuraillen. Tilaisuuden tullen ihmisiä ja koiria moikattiin iloisesti häntä heiluen! Kympin arvoinen suoritus pieneltä mäyriäiseltä!

 Kehässä Sulo esiintyi iloisesti, tuomarin kehuessa iloiseksi kaveriksi. Pöydällä piti sählätä kylläkin kun väkkärä, mutta loppujen lopuksi ne hampaatkin saatiin katsottua. Omassa parissa vastassa oli saksanpaimenkoiran pentu, tosin jo lähemmäs vuoden ikäinen ja punainen nauha olikin ihan mallikas suoritus meidän vauvalta!

Punaisten ryhmäkehässä ei sijoitusta tullut. Meno oli jo väsyneeltä Sulolta jo hieman takkuista ja koirakaverit kiinnosti enemmän kun mamman raksut. Ehkäpä joku herkullisempi namipala olisi ollut avain tuossa tilanteessa.

Yhtä kaikki, mamma on erittäin ylpeä pienestä mäyrästään. Upeaa, rauhallista käytöstä vauvalta. Tästä on hyvä jatkaa!



Helsingin Kesänäyttely 12.8.2012

Viime viikonloppuna järjestettiin Helsingin Kesänäyttely Tuomarikylän vinttikoirakeskuksessa. Sinne mekin suuntasimme Sisun kanssa yhdessä 12 muun CurlyCo koiran ja omistajan kanssa!

CurlyCo T-Fox pentueen urokset kisaamassa juniori luokassa.

Näyttelytohinan lomassa vietimme nyyttäri piknikkiä isolla porukalla, juhlistaen samalla CurlyCo koirien mahtavaa menestystä vuoden aikana kotimaassa ja maailmalla. Maailmanvoittajia, jälkivalioita niin Suomessa kuin Ruotsissa, kansainvälisiä valioita, Suomen muotovalioita ja vaikka mitä!

Sisu kehässä

Ja tokihan nytkin tulokset olivat mahtavia. Kaikki 12 CurlyCo koiraa (8 mäyräkoiraa ja 4 Irlannin vesispanielia saivat erinomaisen arvostelun, yksi uusi muotovalio, serti ja vespojen kasvattajaryhmän toinen sija Bis kehässä...)

T-Foxit isossa kehässä kasvattajaryhmässä. Vasemmalta Kossi, Sisu, Miksu ja Tinka

Itse olen tietysti iloinen Sisun esiintymisestä ja saamasta eristä. Grillikylki on tuottanut tulosta ja tällä kertaa tuomari ei maininnut laihuutta ollenkaan. Toki vielä saa massaa kertyä himpulalle mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Ennen kaikkea päivä oli mukava ja iloinen. Paljon hyvää syötävää, mukavia ihmisiä ja koiria, aivan mahtava tunnelma! Mitä muuta sitä voi harrastukselta toivoa!?

CurlyCo Irlannin vesispanielit BIS2 kasvattajaryhmä. Vasemmalta Topias.Bondi,sara ja Coco

Metsäretkellä

Tänään tehtiin koko perhe retki metsään etsmään sieniä ja vattuja. Tai no, koirista mukaan pääsi vain Sulo. koska se sattuu olemaan ainut joka voi tällä hetkellä kirmailla irrallaan.

Sulo hääräsi sujuvasti poikien mukana etsimässä metsän herkkuja. Mion kanssa nuuskuteltiin puolukoita.

Jotain siellä metsässä taisi liikkua kun kovasti tarkkana piti tähystää ja vähän haukkuakkin.

Olihan siellä kulkenut mäyrä ja kettukin,nämä jäljet tosin Sulon.

Sulolle maistuivat myös vadelmat.

Marjasaalis jäi vähäiseksi, johtuen siitä että tällä kokoonpanolla ei kamalasti pääse uppoutumaan poimimiseen ja pieniin suihin katoaa marjat sitä mukaan kun ne saa kippoon.

Kanttarellejä löytyi kuitenkin muutama litra ja niistä saadaan soosi huomenna.

Valmistautumista ja pohdiskelua ja kiitoksia sinne minne ne kuuluu.

Kesä pääsi taas ihan varkain pyörähtämään elokuun puolelle ja se tietää  sitä että lomailu ja löysäily saa pikku hiljaa loppua ja elämä alkaa palaamaan uomiinsa. Enää pari viikkoa lasten koulujen ja kerhojen alkuun. Normaaliin rytmiin palaaminen tuntuu oikeastaan jo hyvältä, saa taas päiviin järkevän rutiinin ja askareet loksahtaa paikoilleen.

Elokuu tuo tullessaan myös koiramaisia touhuja, Sisu esiintyy näyttelyssä ja vielä jännitetään päästäänkö mukaan ensimmäisiin ajokokeisiin. Sulon tekee myös ensimmäisen näyttely debyyttinsä, tosin vielä epavirallisesti, pentu kun on, ikää tulee tässä kuussa vasta 5kk ja juuri päästään iän puitteissa mukaan Mäyräkoirien monitoimipäivien Open Showun.

Minua pääsi siis puraisemaan näyttelykärpänen viime tammikuussa kun Sulon ja Sisun kasvattaja, Sari Vottonen, sai houkuteltua minut mukaan pentunäyttelyyn Sisun kanssa. Tai no, eipä hänen kamalasti tarvinnut suostutella, kunhan lupasi ettei minun tarvitse itse koikkelehtia koiran kanssa kehään, kyseessä kun oli elämäni ensimmäinen koiranäyttely, en edes katselemassa ollut ollut aikaisemmin!

Näyttely sinänsä ei meidän osalta mennyt ihan nappiin, koska Sisu oli sitä mieltä että käveleminen kehässä on ihan tyhmää hommaa, mutta yhtä kaikki, minä sain pureman ja siitä se on pikku hiljaa lähtenyt käyntiin.

Noviisejahan tässä ollaan edelleen, niin minä kuin koiratkin mutta pikku hiljaa sitä on tullut termit sun muut tutuiksi. Tässä koiria treenaillessa sitä melkoisen useastikkin tuntee itsensä melko kömpelöksi ja miettii miten ihmeessä tuon 4kk ikäisen elohopean saa pysymään paikallaan sekunnin sadasosaa kauemmin ja tuntuu että omat kädet on koko ajan solmussa ja niitä on aivan liian vähän. Mutta kuten Sari jatkuvasti muistuttaa, kokemus ja harjoitus tekee mestarin! Ja uskottava se on, meinaan sen verran näppärästi sai Sari Sisunkin liikkumaan, vaikka minulle koira näytti vielä viime keväänä ikään kuin kieltä kun olisi pitänyt liikkua kehässä!

Muutenkin täytyy todeta että meidän on ollut melkoisen helppo päästä tutustumaan näyttelyiden saloihin ja siihen maailmaan , joka on ihan omanlaisensa. Kuten myös jäljestykseen ja muihin juttuihin. Sari on jaksanut opastaa, neuvoa ja antaa vinkkejä matkan varrella. Itse kun olen melkoisen huono lähtemään uusiin juttuihin ja tunnustaudun superluokan jännittäjäksi,  olisin tuskin lähtenyt mukaan tähän hommaan ilman kasvattajan tukea, kiitokset siis lähtee siihen suuntaan ja toivottavasti saadaan Sisun ja Sulon kanssa antaa vasta lahjaksi mahdollisuuden olla ylpeä kasvateistaan!