Haaste

Pulman ja Pedon tarinoista löysin tämän haasteen

*Jos sinulla ei olisi koiria tai koiraharrastusta, mitä tekisit vapaa-ajallasi?

Hmmm...varmaan ratsastaisin

  

*Jos koirasi saisivat valita aina mitä teette, mitä se olisi?

Metsää, metsää, metsää...Peuroja, Peuroja ja Peuroja!!

Mitä vannoit tekeväsi toisella tavalla uusimman koirasi kanssa mitä et kuitenkaan saanut tehtyä?

Koirat ei saa tulla sohvalle...

Miksi pidät koirablogia?

Pidin aiemmin lastevaateblogia, mutta se alkoi tuntua tyhmältä :) Blogia on kiva kirjoittaa kun on aikaa ja siksi aloitin koirablogin.

Jos koirasi voisivat kertoa sinulle yhden, tärkeän asian, mikä se voisi olla?

Varmaan sen miten tärkeää on että jokaisella koiralla on mahdollisuus rodunomaiseen tekemiseen ja työhön.

Miten päädyit koiriesi kasvattajaan? Mikä sai sinut valitsemaan juuri hänet ja mitä kaikkea kasvattajassa arvostat erityisesti?

Meillä oli häneltä ensin Ransu, jolloin valitsimme kasvattajan läheisen sijainnin perusteella ja toki puhelimessa juteltuamme. ransun jälkeen oli oikeastaan itsestään selvää että meille tulee vielä CurlyCo koira. Kasvattajassa arvostan rehellisyyttä ja kykyä antaa neuvoja ja kritiikkiä positiivisesti. Hän on valmis aina auttamaan koirien kanssa ja on kiinnostunut kasvateistaan. Pidän tärkeänä että yhteistyä toimii!

Saitko valita oman pentusi? Miksi valitsit sen? Jos kasvattaja valitsi sen sinulle, millä perusteella hän sen sinulle valitsi?

Kasvattaja valitsi meille pennut ja ihan puhtaasti sen mukaan millaisia toiveita meillä oli pennun suhteen. Valinnat on mennyt täysin nappiin!

Jos pentusi on aikoinaan pentutestattu, onko tulos yhä "kuvaava"? Entä sen pentuesisaruksista?

-

Mikä saa koirasi täysin sekaisin? Hyvällä tai pahalla.

Sulon saa sekaisin kaikki riistan haju ja Sisun peurat 

Onko koirallasi noloja lempinimiä joita et kehtaisi huudella julkisesti?

Onhan noita varsinkin silloin kun en ole kovin iloinen koirien tempauksista :)

Ketä koiramaailmassa ihailet? Miksi ja jos saisit kysyä häneltä yhden kysymyksen, minkä tahansa, mitä kysyisit?

Koirieni kasvattajaa Saria. Hän on opettanut minulle paljon ja opastanut näyttelyiden maailmaan. Hänellä on koirahommassa maalaisjärki mukana ja koira on ja pysyy koirana. Olen saanut ja olen kysellyt häneltä monia monia kysymyksiä joten mitään tiettyä ei tule nyt mieleen!

Itse heitän haasteen kaikille lukijoille joilta löytyy oma blogi :)

Liian pitkä aika...

...siitä kun olen meidän kuulumisia kirjoitellut :( Meidän perheen arki on heittänyt kuperkeikan kun itse palailin  hoitovapailta 5v9kk jälkeen työelämään "aikuisten maailmaan"! Vaikka muutos tapahtuikin melko kivuttomasti, kiirusta on pitänyt ja väsy painanut itsellä iltaisin sen verran että sänky on kutsunut kun tupa on hiljentynyt! Pikku hiljaa alkaa arki tasoittumaan ja löytyy aikaa ja puhtia kirjoitteluun.

Hyvinkäällä Sulo hienosti Sarin handlaamana VSP

Näyttelyrintamalla oli vilkas kesä, eikä edes pöllömmällä tuloksella.

15.6 osallistuimme Sulon kanssa Pöytyän ryhmänäyttelyyn ja jännäksi sen reissun teki se että hoidin homman itsekseni ilman Sarin tukea. Kyllä meinaan jännitti. Olen krooninen jännittäjä jua jännitän kaikkia uusia tilanteita ja esiintymistä ihmisten edessä, eikä tämä tilanne tosiaan tehnyt poikkeusta! loppujen lopuksi oma kehädebyytti sujui ihan mallikkaasti ja tuomari Natalia Borodajenko sijoitti meidän junnuluokan kakkosiksi sa:lla ja parasuros kehässä sijoituimme kolmansiksi.

13.7 Sulo oli kehässä Hyvinkäällä kaikkien rotujen näyttelyssä. Sulo ylsi parhaaseen tulokseensa kun Cindy Pettersson arvioi tämän parhaaksi urokseksi ja lopulta VSP:ksi. 

Pöytyällä ryhmiksessä. Kuva Tommi Yrjänä.

26.7 Eukanuba Summer showssa esiintyi sekä Sulo että Sisu. Ehkä hieman omaksi yllätyksekseni jälleen Sisu veti kaksikosta pidemmän korren ollen avoimen luokan ykkönen sa:lla ja sijoittuen lopulta paras uros kisassa kolmanneksi varasertillä. Sulo saavutti junnuluokassa eh:n

27.7 Sulo reissasi Sarin kanssa Poriin minun jäädessä hoitelemaan pieniä pentusia. Tuliaisina sieltä tuli avoimen luokan kakkos sija sa:lla ja pu3 varasertillä, Tuula Savolaisen tuomaroimana.

7.9 meidän kaksikko esiintyi Vantaalla Let's gossa. Tanya Ahlman Stocmarin kehässä Sulolle irtosi nuorten luokassa eri ilman sa:ta ja Sisulle avoimessa luokassa eh.

Työkausikin on startannut  parisen kuukautta sitten ja kuukausi sitten päästiin jo ihan oikean jahdin makuun! Hienosti ensimmäisessä peurajahdissa sisu avasi tämän kauden kaatotilinsä komealla pukilla, 

Ajokokeissakin Sisu on pari kertaa startannut mutta tuloksilla nolla ja keskeytetty. 

Jahtikausi jatkuu peurojen osalta kunhan hirvet on saatu kaadettua. 

Muilta osin syksy on kulunut mökkelyn ja metsäilyn merkeissä. Kuntoa on kasvatettu koirlla ahkeralla irtijuoksuttamisella. Tällä hetkellä suunnitelmiin enimmäkseen kuuluukin metsästyshommat ja näyttelykehien osalta on hiljaisempaa.

Suunnitelmissa olisi vielä kuitenkin messarin kehät ennen joulua Sulon kanssa. Pakko päästä sinne tunnelmaa haistelemaan, on se niin erityinen tapahtuma kuitenkin näyttelyiden osalta.

Sulon kanssa aletaan keväällä treenaamaan kovasti mejäilyä, josko sieltä saataisiin käyttötulokset metsästettyä. Ajokokeiden suhteen ei vielä varmaan tällä kaudella ole odotettavissa osallistumisia.

Siinäpä meiltä pikakuulumisia! Lupaan skarpata ja kirjoitella pikkuisen useammin :)

Mukavaa syksyn jatkoa ja talven odottelua!

Ps. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä, en ehdi nyt käymään tekstiä läpi :)

Muisto ensimmäisestä kaadosta

Vihdoin ja viimein sain vietyä suunnitelmani eteen päin. Halusin niin muiston Sisun ensimmäisestä kaadosta, mutta valitettavasti peuran sarvet menivät ampujalle. Onneksi yhdessä metsästysaiheisessa keskusteluryhmässä joku vinkkasi että ota talteen peuralta lapaluu. Luu tuli otettua talteen, mutta tuolla se on valkaistuna pyörinyt toukokuuhun asti, kun yritin löytää idealle toteuttajaa. Kahdelle taiteilijalle laitoin viestiä, mutta heiltä ei kuulunut minkäänlaista vastausta (ihmeellistä toimintaa mielestäni ammattilaisilta, jotka kuitenkin mainostaa julkisesti toimintaansa. Voisi sitä vastata, vaikka työ ei olisikaan mahdollista toteuttaa.).

Onneksi sain vinkkiä taiteilija Marianne Kokosta ja laitoin hänelle viestiä. Sain lähes heti innostuneen vastauksen, että hän ottaa mielellään projektin työn alle. Tämmöinen luuhun polttaminen oli hänellekin ensimmäinen kerta, mutta heti aisti viesteistä sen innostuksen päästä tekemään jotain ihan uutta.  Käytännön asioista sovittuamme laitoin luun pakettiin ja matkaan kohti Kotkaa ja jäin innolla odottelemaan luonnosta.

Muutaman viikon päästä sainkin luonnoksen sähköpostiini ja hyväksyttyäni sen, meni muutama viikko ja sain kuvan valmiista työstä. Ja se on kyllä juuri niin mahtava kun kuvittelinkin! Aivan mielettömän hieno! Nyt täytyy vaan löytää sille sopivat kehykset ja taideteos pääsee arvoiselleen paikalle olkkarin seinälle! Tästä jää kyllä ihana muisto koiran ensimmäisestä kaadosta. Ja taatusti lähtee Mariannelle uusi viesti kunhan saadaan tuolle Sulollekkin se ensimmäinen kaato syksyllä kun jahti alkaa!

Marianne Kokon töihin pääset tutustumaan täällä!

Päivä jolloin Sulo hokasi että uiminen ei ole paha asia ja oppi että kun pysyy tontilla saa olla mökillä vapaana

Kesällä on kivaa! Ja kun ymmärtää että uiminen ei olekkaan kamala asia on vielä kivempaa! Kesäkuun alku päivinä vietettiin hellepäivää mökillä saaressa ja Sulo tajusi että kun pysyy siinä näkyvillä omalla tontilla saa juosta irrallaan. Ja voi sitä riemua. Ja vielä kun pääsi uimisen makuun niin johan sitä iloa riitti. Keppiä oli hauska noutaa niin maalla kun vedessäkin ja grillin vieressä oli ehkä se paras päivystyspaikka!

Tässä kuvakavalkaadia Sulon iloisesta hellepäivästä!

Kun omaa mäyräkoiran jalat ruohikkokin tuntuu viidakolta

Varovaista tutkiskelua miten sen kepin tuolta saisikaan...

Ei ylety ei...

No niin, eihän se uiminen niin paha juttu ollutkaan.

Hyvinhän se sujuu.

Kaislikossa suhisee!

Grillin vahtina, jos vaikka jotain hiukopalaa saisi!

Kepinnoutoa myös kuivalla maalla.

Iloinen mäyräkoira!

Kuopio KV ja vähän lomailua

Toukokuun lopussa, 25.-26-5 järjestettiin Kupiossa taas kansainvälinen koiranäyttely. Meidän perhe päätti yhdistää tässä huvin ja hyödyn ja suunnata koko porukalla Kuopioon. Sulo ilmoitettiin näyttelyyn ja samalla voitaisiin hieman lomaille uusissa maisemissa.

Matkaan lähdettiin lauantai aamuna asuntoautolla. Ilma näytti mitä mainiommalta mitä lähemmäs Kuopiota päästiin ja perillä oli jo suorastaan kesäisen helteistä. Ennen leirintäalueelle menoa kävimme ihailemassa maisemia Puijon tornissa, joka lienee sellainen pakollinen käyntikohde kun kerran Kuopioon asti matkattiin. Ja olihan sieltä mahtavat maisemat, tosin lievästi korkeanpaikankammoiselle vähän liiankin :)

Yöpymiseen valittiin Rauhanlahden leirintäalue, joka osoittautuikin hyväksi vaihtoehdoksi sekä lasten, että koiran kannalta.. Takimmainen matkailuvauvu alue oli mukavan väljä ja rauhallinen. Leirintäalueelta löytyi lapsille mukavat leikkipaikat sekä lapsiystävällinen uimaranta, jota pojat pääsikin testaamaan kun aurinko möllötti lämpimästi. Reippaasti heittivätkin talviturkit oman mittapuun mukaan vielä kovin kylmään veteen.

Koiratkin oli otettu hyvin huomioon. Alueelta löytyi lenkkireitti koirille metsiköstä, sekä ihan oma kiva uimaranta, johon Sulokin elämänsä ensimmäisen kerran pulahti vapaaehtoisesti uimaan. Noh, se oliko se kovin kuningasidea näyttelyä edeltävänä iltana onkin sitten toinen asia, joskaan se ei onneksi vaikuttanut arvosteluun kuitenkaan vaikka turkki oli ehkä hieman pörhöinen!

Sunnuntai ja meidän kehäpäivä valkeni aurinkoisena ja kuumana, joten tiedossa oli hikinen päivä Kuopion raviradalla! Näyttelypaikalla oli tarkoitus treffata Sari ja Nessa vespan omistaja Tarja. Olimmekin paikalla juuri sopivasti Irlannin vesispanielin kehän alkamisen aikoihin ja pääsin myös apukäsiksi sinne. 

Vespojen osalta kehät menikin hienosti ja Nessa oli roppi ja Taika kaunein junnukoira! Mutta Sarin vespat onkin upeita ja varsinkin Taika koira meidän koko perheen suosikki, joka on vienyt niin äidin kuin poikienkin sydämen!

Ennen mäykkykehää oli edessä hikinen parin tunnin odotus. Ennakkotiedot kertoi meidän kannalta hieman huonoja uutisia kun tuomari kuulemma passitti isokokoiset koirat hoolla ulos kehästä ja Sulohan nyt ei kuulu kaikkein pienimpiin rotunsa edustajiin. Hetken kävi jo mielessä että jätän kokonaan väliin Sulon esiintymisen!

Noh, ei se loppujen lopuksi ihan huonostikkaan mennyt, joskaan ei erityisen loistokkaastikkaan! Sulo oli hieman haastava esiintyjä ja seisominen ei meinannut toimia ollenkaan. Loppu viimeksi Sulo oli junnuluokan kakkonen saaden erin ja sa:n. Paras uros kehässä ei sijoitusta tällä kertaa tullut. Belgialainen tuomari Theo Leenen arvosteli Suloa seuraavin sanoin:

" 15 months old. Good size and propotions. A little bit heavy at the moment. Strong masculine head, dark eyes. Complete scissorsbite. Well set ears. Good neck, shoulder and topline. Correct tail. Very well angulated. Good bone and feet. Strong body, hard coat. Moving well."

Kaiken kaikkiaan mukava reissu koko perheen kera vaikka näyttelymenestys jäikin tällä kertaa vähän laihaksi. 

Sisun uusi "ihmisten ilmoille" panta

Sisu sai eilen postin mukana ihanan uuden Angry Birds pannan. Kuosin pantaan on valinneet meidän vihaisiin lintuihin hurahtaneet ihmislapsoset.  Lintusia meillä on vaatteissa, astioissa, peleinä, pyyhkeinä ja ja ja nyt siis koirillakin.

Panta on tilattu mittojen mukaan Niinan Pantapuodista. Saatavilla on useita kangas- ja nauha vaihtoehtoja. Työn jälki vaikuttaa laadukkaalta ja on siistiä. Hintakaan ei mielestäni käsityölle ole kallis, 19e plus postit.

Ihanuuksia pääset katselemaan  täältä. Tosin juuri tällä hetkellä taitaa olla tilauksissa taukoa ruuhkan vuoksi.

Tämä panta tulee olemaan Sisun "ihmisten ilmoille" panta. Tuo on termi jonka 5v Miska lanseerasi katsellessaan ystäväni eteisessä kenkiä todeten että, siinä on kaksi paria kukkakenkiä (puutarhakenkiä) ja yhdet ihmisten ilmoille kengät eli sellaiset paremmat kävelykengät. Kotipihassa Sisulla käytetään edelleen jämäkkää ja hyväksi havaittua nahkapantaa, jota meidän houdini ei ole vielä saanut ujutettua pään läpi.

Ja eihän Sulo voi jäädä tässä asiassa huonommaksi, vaan tilaukseen lähti myls sille uutukainen hieno panta...arvaatteko millä kuosilla ;)

Operaatio lihaskunto :)

Vappupäivänä käytiin siis pyörähtämässä Lahden Jokimaalla ryhmiksessä ja tulos oli pettymyksen pettymys. Sarin kanssa luettiin arvostelu ja häneltä sain ohjeita siihen miten niitä "moitteita" voidaan pyrkiä parantamaan.   Kuten Sari sanoi, oikotietä onneen ei ole ja muu ei auta kun laittaa rivakasti tassua ja tossua toisen eteen, jos mielii tuloksia saada. Joten ei muuta kun tuumasta toimeen ja lenkkarit jalkaan ja baanalle...

Heti seuraavana päivän käynnistyi siis meidän projekti lihaskunto, alkuun tunnustelevalla 6km lenkillä. Haastavaa ihan emännällekkin, koska ties milloin olen viimeksi harrastanut ihan hikiliikuntaa kuntoilumielessä?? Seuraavana päivänä matka kasvoi jo samassa ajassa 7 kilometriin ja sitä seuraavana mentiin jo 8 kilometriä. 

Kun itse sain uudet kunnon kengät postista uskaltauduimme ottaa tavoitteeksi kävellä tuosta Leikkiläntien kautta kirkolle, jolloin matkaa olisi 9 kilometriä. Ensimmäisenä päivänä taitoimme sen pelkästään kävelemällä , aikaan 1 tunti 45 minuuttia. Eilen taitoimme saman matkan toistamiseen, nyt jo osittain hölkäten ja aikaa kuluin vaan 1 tunti ja vartti!

Hassua miten tohon kuntoiluun jää itsekkin koukkuun ja miten hyvä fiilis siitä tulee! Ja kun omaa itse sopivasti peräänantamattoman ja kilpailuhenkisen luonteen, niin eihän sitä voi itselleenkään antaa periksi ja hävitä, vaan lenkille on lähdettävä satoi tai paistoi. Ja joka päivä pitää puristaa ainakin ihan vähän enemmän irti itsestään. 

Loppujen lopuksi, vaikka tässä lähdettiin ottamaan härkää sarvista parantaakseen koiran lihaskuntoa, niin yhtä hyvää se tekee emännällekkin. On mielettömän palkitsevaa huomata kuinka se omakin kunto kohenee lenkki lenkiltä! Ja huomaa, että ei se kuntoilu oikeasti olekkaan niin vaikeaa, riittää vaan että lähtee reippaasti kokeilemaan.

Kaikki vaan lenkille!

Royal Canin Show 2013 Helsinki 11.5...ja se ensimmäinen SERTI

 Viime lauantaiaamu oli sumuinen, mutta onneksi säätiedotus lupaili varsin aurinkoista päivää. Onneksi, sillä edessä oli ensimmäinen iso ulkonäyttely. Suuntana Tuomarikartanon vinttikoirarata ja Royal Canin Show 2013.

Hyppäsin Vihdissä Sarin kyytiin ja autossa näyttelyyn matkasi koirista meidän Sulo, tämän sisko Tytti ja ihastuttava Irlannin vesispanieli Nessa. 

Täytyy taas myöntää että meikäläistä ainakin jännitti. Vappuna pyörähdettiin Lahden Jokimaalla Hollolan ryhmiksessä, ja siellä tuomarina ollut Hannele Jokisilta passitti meidän kehästä EH:n kera. Ja se oli kyllä suuuuuri pettymys, koska Sulo on tasaseen tahtiin napsinut paras uros sijoituksia kaikista isoista näyttelyistä. 

Meidän tiimiltä päivä alkoi loistavasti, Nessan ollessa omassa kehässään rotunsa kaunein, saaden luonnollisesti sertin ja ollen myös rotunsa kaunein juniori-koira. Näyttelyssä siis valittiin Royal caninin kisassa kaunein juniori koira. Nessa  edusti vielä päivän päätteeksi sekä ryhmäkilpailussa että Royal canin- juniorin valinnassa. Tällä kertaa ei sijoitusta tullut niistä, vaikka ryhmäkehässä pääsi vielä jatkoon.

Sulo aloitti oman esiintymisen ollen junnuluokan ykkönen ERIllä ja SAlla päästen paras uros kehään. Siellä Sulo ylsi sijoitukseen paras uros 3 ja vihdoin ja viimein se osui kohdilleen...ENSIMMÄINEN SERTI!!!!! Muutama tullutkin niitä varasertejä haalittua, eli kyllä tuo nyt maistui todella makealta! 

Tuomarina meillä oli Saija Juutilainen, ja hänen arvostelunsa kuulosti tältä:

"14kk hyvin kehittynyt ja hyväluustoinen. Erinomainen pään malli, kita & purenta. Hieno eturinta. Vahvat käpälät. Hyvä pitkä rintakehä. Vahva takaosa. Hieman tasainen lantio. Maltillinen hännän asento. Liikkuu suurella luonteella, hieman korkea taka-askel. Taakse saa tulla voimaa. Hyvä karvanlaatu."

Omasta mielestäni aivan ihanasti Suloa kuvaileva arvostelu. Liikkuu suurella luonteella...niin, sellainenhan Sulo on, varsinkin liikkeessä näkyy se mäyräkoiran ego, mä tulen nyt tässä, katsokaa mua :) Ja maltillinen hännän asento...noh, vähintäänkin sitä :)

Tytin esiintyminen tänään ylsi junnuluokan kolmanneksi.

Ensimmäinen serti siis tienattu ja hieman luo nyt paineita jo koepuolelle syksyä ajatellen.  Jos tässä nyt vielä toinen sinivalkoinen ruusuke saadaan kaappiin niin se olisi vähän pakkokin sitä käyttötulosta syntyä, jotta mahdollisesti saataisiin jo ensi kesän aikaan niitä maagisia kirjaimia tohon koiran nimen eteen :) No, maltetaan nyt vielä. Näyttely kerralaan ja sitten mietitään syksyllä niitä ajokoe hommia.

Päivä oli kaikenkaikkiaan onnistunut. Aurinkoinen, ihana ilma ja mukavaa seuraa.Tuliaisena kotiin pokaalin ja ruusukkeiden lisäksi vielä palaneet käsivarret. taas tuli muistutus siitä miten petollista on aurinko ja viilentävä tuuli samaan aikaan. 

Lahti KV 27.4.2013

Lauantaina ajeltiin Sarin kanssa Lahteen kahden mäyriäisen kanssa. Matkassa meillä oli Sulo ja Sulon sisko Tytti (CurlyCo Very Very Fox). Oli kiva päästä kisaamaan omaan kotikaupunkiin ja täytyy taas myöntää että hivenen kyllä jännittikin. Sulon viime aikaiset esitykset on osoittanut että tuolta pikku ukkelilta voi odottaa mitä tahansa ja se nostaa myös sitä omaa jännitystä.  

Koiria oli kokonaisuudessaan mukana 29, joista uroksia 15 ja taso vaikutti kovalta eli Sulo pääsi kisaamaan ihan kovassa seurassa. Junioriluokassa oli mukana 5 urosta. Tuomari liikutti paljon yksin ja pareittain. Jälkeenpäin Sari kertoi että Sulo oli todella hankalalla tuulella ja seisomiset ei kiinnostanut lainkaan! Kehän laidalle sitä ei kyllä huomannut! Olen kyllä enemmän kun kiitollinen siitä että Sari jaksaa noita meidänkin poikia esittää. Aina voi olla huoleti sen suhteen, että tapahtui mitä tapahtui, ei lopputulos ole ainakaan esittämisestä kiinni, se on huippuluokkaa!

Sulohan siis oli juniori luokan ykkönen saaden ERIn ja SAn. Tuomarina meillä oli Vladimir Piskay, joka antoi seuraavaa palautetta:

" Good size and bones. Very good head. Good topline. Dark eyes. A little bit loose pastern. Good chest and forechest. Correct angulations. Good quality at coat."

Paras uros kehässä Sulo sijoittui lopulta kolmoseksi saaden varasertin. Olen tulokseen erittäin tyytyväinen, koska Sulo ei missään nimessä hävinnyt huonoille koirille vaan kaikki sijoitetut koirat olivat hienoja. Koska Sulo oli paras juniorikoira se pääsisi vielä kisaamaan parhaan junnu nartun kanssa rop juniori tittelistä koska näyttelyssä järjestettiin Royal Canin juniori kilpailu.

Narttujen puolella Tytti oli myös paras juniori ja sijoittui paras narttu kehässä kakkoseksi nappasten sertin! Parhaasta junnukoirasta siis kisasivat Sulo ja Tytti. Tällä kertaa Tytti veti pidemmän korren, edeten isoon kehään, jossa ei koira paljoudessa kuitenkaan sijoitusta tullut. 

Hieno päivä meillä kaikenkaikkiaan, vaikka kumpikaan koirista ei ollut ihan parhaimmillaan ja esiintyminen koirilla oli vähän tahmeaa. 

Kuva Hilde Fredriksson

Sulo pääsi myös lainaan Junior handler kisaan, josta kuva yllä. Sijoitusta ei Sulolle ja Hanna Jäntille tällä kertaa tullut, mutta hyvältä näyttää kuvassa ainakin. Itse en valitettavasti ollut näkemässä heidän esiintymistään kehässä.

Vappupäivänä matkataan taas Sulon ja Sarin kanssa Lahteen, jossa osallistutaan Jokimaalla ryhmikseen. Kehässä silloin Sulon lisäksi myös Tinka. Toivotaan yhtä hyvää päivää tai mielellään jopa parempaakin :)

Näyttelykuulumisia...ja kuulumisia muutenkin!

Oho, onpas vierähtänyt pitkä aika kun on tullut tänne viimeksi kirjoiteltua! Hieman on meinannut opiskelu ja muut kiireet viedä aikaa ja ehkä vähän kevät laiskuuskin. Kevät on tullut ja lumet sulanut. Näyttelyt on pyörhtänyt käyntiin toden teolla. Niiden lisäsksi ollaan löydetty koirien kanssa ihan tästä läheltä Nummi-Pusulan koiraklubi jossa on monenlaista ohjelmaa koirille ja omistajille. Sulon kanssa käydään maanantaisin arkitottis kurssilla harjoittelemassa peruskäytöstapoja. Saa nähdä onko menestys parempaa kun Sisun kanssa viime keväänä. Ainakin koira on ahneempi ja perso kaikelle herkulle! Lisäksi ilmoittauduin molempien kanssa sunnuntain näyttelytreeneihin, joissa olisi tarkoitus hioa kavereiden seisomista paremmaksi. 

Näyttelykevät pyörähti meillä käyntiin 1. huhtikuuta Lappeenrannan kaikkien rotujen näyttelyssä, jossa mukana oli sekä Sulo että Sisu.

Ensin Sulo aloitti hienosti  Junnu luokassa saaden ERIn ja SA:n ja oli ykkönen. Tuomarina toimi George Schogol ja hän arvosteli Sulon seuraavasti:

"14months. Good type. Goot outline. Masculin head. Lovely neck and shoulder. Just soft in topline when moving. Still very young. Well balanced in angulations."

Seuraavaksi Sisu kisasi nuorten luokassa. Sisu esiintyi elegantisti saaden ERIn ja SA:n ja ollen nurten luokan kakkonen. Tulos ei ollut mikään itsestään selvyys vaan tuomari punnits todella pitkään ykkösen ja kakkosen välillä. Tuomarina Sisulla oli Harri Lehkonen ja hän arvioi Sisua näin:

"Kookas ryhdikäs uros. Pitkä maskuliininen pää. Erinomainen etuosa. Kaunis ylälinja ja oikeat mittasuhteet rungossa. Hyväasentoinen lantio ja hyvät takakulmaukset. Erinomaisen karkea turkki. Esiintyy rauhallisesti ja liikkuu hyvällä askeleella."

Molemmat pojat siis esiintyivät paras uros kehässä ja siinä saikin jännittää, mutta ei turhaan. Sisu oli loppujen lopuksi paras uros kakkonen saaden varasertin ja Sulo kolmonen! Erityisen iloinen ja ylpeä olen Sisun hienosta päivästä. Himpulasta on kehittynyt erittäin tyylikäs koira. Vähän vielä massaa lisää ja meillä on taivas rajana :) 

Seuraavaksi meillä oli Sulon kanssa ohjelmassa mäyräkoirien erikoisnäyttely Kirkkonummella 6. huhtikuuta. Paikalla oli kaikkiaan 59 mäyräkoiraa eli kisa ei missään vaiheessa tuntunut helpolta jutulta ja vastusta löytyi.

Sulon tuomaroi Tiina Tulos, joka sijoitti Sulon junnu luokan voittoon ERIllä ja SA:lla. Arvostelu kuului näin:

"Ryhdikkäästi liikkuva, pitkärunkoinen uros. kaunis pitkä pää. Hyvä eturinta. Kaunis kaula. Hyvä rintakehän pituus. Vahva takaosa. Liikkuu hyvällä askeleella. Hyvä karva."

Paras uros kehässä Sulo sijoittui hienosti kakkoseksi saaden varasertin.

Tämän postauksen kuvat tuolta mäykkyerkkarista. Suloa handlasi Marjut, jälleen todella hienosti. 

Show jatkuu huomenna Lahdessa kv näyttelyssä. Toivottavasti vanha kotikaupunki on meille hyvä paikka kisata ja saadaan taas kertoa hienoista tuloksista!

Katse tulevassa

Nyt kun metsästyshommat on laitettu pakettiin ja kiinnipitoaikakin kurkistelee ihan nurkan takana, voisi hieman katsahtaa mitä kaikkea kevät on tuomassa meidän eteen! Pikku hiljaa alkaa kalenteriin tulla niitä koiramaisia merkintöjä ja innolla odotetaan tulevaa kevättä ja kesää!

Ensi viikon lauantaina lähden Sarin kanssa Tampereelle Mäyräkoiraliiton järjestämään  Anatomia&Liikkeet koulutuspäivään. Odotan päivää innolla sillä uskon saavani siitä todella paljon ja onhan tiedossa taas vapaapäivä mukavassa seurassa ja mukavissa merkeissä! Päivän annista tulossa sitten erikseen postausta.

Näyttelyiden osalta vuosi jatkuu pääsiäisenä, jolloin kehään meiltä pääsee sekä Sulo, että Sisu. Silloin vuorossa siis Lappeenranta Dog Show 2013 .

Lappeenrannan jälkeen on vuorossa Helsingin mäyräkoirakerhon järjestämä  Mäyräkoirien erikoisnäyttely Kirkkonummella 6.huhtikuuta. Sinne pääsee mukaan tällä kertaa vain Sulo.

Näyttelyiden osalta kalenteri tulee varmasti vielä kevään osalta täydentymään.Turun tammikuisen kokemuksen perusteella ollaan innolla lähdössä kehiin ja Sulolta odotetaan tuloksiakin! Sisulle lähdetään Lappeenrannasta hakemaan sitä pakollista näyttelytulosta, josko vaikka ensi syksynä saisi niitä koetuloksia plakkariin!



Lumien sulamista odotellaan, josko sen jälkeen pääsisi taas harjoittelemaan jälkihommiakin, jos ei muuta niin omaksi iloksi. Toki jos näyttää että Sulolla homma toimii moitteettomasti niin miksipä ei voisi jotain koettakin harkita. Itsellä ehkä vaan turhan korkea kynnys noiden mejä kokeiden suhteen, hieman arastelen sitä jälkien tekemistä kokeessa, tosin onhan osassa mahdollista päästä ostojäljellekkin!

Mutta eiköhän näillä saada kevät käyntiin! Malttamattomana odottelen tulevaa kevättä ja kesää! 

Se oli sitten siinä....

Meinaan tämä jahtikausi peuran osalta.

Ja eipä tuo pöllömpi ollutkaan. Sisu pääsi ajamaan ensimmäisen kunnon kautensa ja kunnostautui oikein hienosti. Kaatoja taisi tulla kaiken kaikkiaan Sisulle viisi. Ja ennen kaikkea tuli erittäin arvokasta treeniaikaa ja ajominuutteja kertyi hienosti vaikkei aina kaatoa saatukkaan. kokeidenkin osalta saatiin tulostili auki hienosti kakkosella. Tästä on hyvä Sisun lähteä "kesälomalle", joka ei kuitenkaan suju pelkästään laakereilla leväten vaan kuntoa koitetaan pitää yllä. Ehkäpä kävästään pyörähtämässä naytelmissäkin kevään mittaan. Ensi syksynä koitetaan päästä kokeiden pariin heti alkusyksystä.

Sulon kannalta ei sääolosuhteet oikein suosineet ajohommien kannalta. Lunta oli hieman liikaa ja pakkashanki terävä. Sulo kun eui raskaanpana pysynyt hangen päällä samalla lailla kun Sisu. pieniä merkkejä kuitenkin saatiin jo ja usko on kova että kyllä pikku-ukkokin siitä lähtee. Sulon osalta puolen vuoden kesäloma kuluu näyttelyiden merkeissä, suunnitelmissa olisi useampikin mittelö. Odotukset on korkealla ja nyt vielä irtipito aikaan koitetaan saada lihaspuoli vielä timmiin kuosiin.

Kaiken kaikkiaan täytyy antaa koirille kiitettävä arvosana kuluneesta kaudesta. mukaan mahtui paljon hienoja hetkiä ja tapahtumia. Mielessä säilyy varmasti aina Sisulle saatu ensimmäinen kaato, joka olikin komea sarvipää sekä se että Marko pääsi ampumaan ensimmäisen peuransa oman koiran ajoon. hyvillä mielin siis lähdemme jahtitauolle! 

Sulo pääsi vielä viimeisinä päivinä ihmettelemään sarvipäätä, vaikka tämä tosin kytikseltä ammuttu

Turku Top Dog Show 2013

 Lauantai 19.1 valkeni hyytävän kylmänä, pakkasmittari näytti oaikoitelleen reilua 30 pakkasastetta! Hrrrr...Edessä oli kuitenkin näyttelypäivä Turussa Top Dog Showssa, eli ei muuta kuin tavarat reppuun ja eväät mukaa ja matkaan!

 

Sulolla oli edessä ensimmäinen virallinen näyttely junioriluokassa. Jännitti kovasti, sillä kisasta ei tulisi missään nimessä helppo ja karkeakarvaisia mäyräkoiria oli ilmoitettu kehään yhteensä 29 kappaletta, juniori uroksiakin pelkästään jo kahdeksan.

 

Handleriapuna meillä oli jälleen messaristakin joulukuulta tuttu Marjut, ja hän saikin viedä Sulon kehään koska hänen kanssaan häntä pysyi kohtuullisen alhaalla. Sulon esiintyminen sujui varsin mallikkaasti kehässä ja laatuarvosteluna pikku-ukko sai Erin. Luokan edetessä ilmeni että erit ei todellakaan irronnut irlantilaiselta Marion Finneyltä ilmaiseksi vaan hän jakoi niitä vain sen todella ansatsevalle koiralle. junioriluokan kahdeksasta uroksesta vain yksi Sulon lisäksi sai erin.

 

Kilpailuluokassa kisa oli kova ja tuomari punnitsi pitkään voittajaa Sulon ja sen toisen erin saaneen koiran välillä. Lopuksi vaaka kallistui sen toisen koiran puoleen ja Sulo oli siis kakkonen saaden myös SA:n. Hieno saavutus pieneltä mieheltä varsinkin kun erit ja sa:t oli tällä tuomarilla todella tiukassa ja ne piti ansaita. edes kaikille luokkavoittajille ei sa:ta irronnut. Lisäksi tuo toinen uros oli lopulta rotunsa kaunein eli eipä sulo tosiaan huonolle koiralle hävinnyt! Sulon velikoira Veli oli hienosti kilpailuluokan kolmonen saaden EH:n.

Tässä vielä Marion Finneyn kirjallinen arvostelu Sulosta:

Very nice red dog. Lot of quality. Nice head and exp. Good bones. Strong movement.

 

 

 

Junnunartuissa Sulon sisko Tytti (CurlyCo Very Very Fox)  teki erinomaista työtä ollen ykkönen saaden erin ja sa:n ja loppujen lopuksi sijoittui paras narttu kakkoseksi saaden sertin. Ihan mahtava tulos 9kk ikäiseltä nuorelta neidiltä!

 

Kasvattaja ryhmän esiintyminen ei ihan meinannut mennä ihan kuin strömsössä, sillä Sulo oli palavasti rakastunut siskoonsa Tyttiin. Muut nartut ei kiinnostaneet mutta Tytti oli niin ihana että sai nuoren miehen aivan pois raiteiltaan! Ei onnistunut kulku Tytin edellä eikä perässä. Jotenkin kuitenkin selvisimme kehässä ja tuomari antoi kunnia palkinnon ja olimme  rotumme paras kasvattaja ryhmä.

 

 

Päivä huipentui ryhmäkehiin isossa kehässä. Meidän porukasta siellä esiintyi Nessa ryhmässä kahdeksan ja meidän karkkareiden kasvattajaryhmä. Ilman sijoituksia tällä kertaa mutta hienosti esiinnytty kaikilta kuitenkin.

 

 

Mukana Turussa CurlyCo koirista olivat Sulon, Tytin ja Velin lisäksi myös Olivia ja Twiga, sekä irlannin vesispanieli Nessa.

 

Kaikki CurlyCo tiimin upeat tulokset voit katsoa tästä. Kannattaa kurkata myös ryhmästä 8 Irlannin vasispanieli Nessan upeat tulokset!

 

Hieno päivä, kaikin puolin. Meillä oli taas kerran mukavaa, on kyllä ilo saada olla osa näin hauskaa ja mahtavaa tiimiä! Kaikkia kannustetaan ja jokaisen koiran puolesta iloitaan ja osataan arvostaa voittajaa myös vaikkei se olisikaan kukaan meidän koirista. Ja huumoria unohtamatta, meillä on aina tosi hauskaa. Sarille täytyy antaa kyllä täydet pisteet siitä, miten on kasvattajana saanut ihmiset innostumaan erilaisista harrastusmuodoista, kokeista näyttelyihin, koska suuri merkitys on sillä miten hän opastaa ja neuvoo ottaen huomioon, ettei kukaan voi osata ilman opastusta!

Nyt on siis vuoden 2013 näyttely taival startattu ja tästä on erittäin hyvä jatkaa kohti uusia haasteita!

 

 



Iloa ja pettymyksiä...

Viikonloppu vilahti tällä kertaa ajokokeiden tunnelmissa. Tunne skaala oli laaja. Omalta osaltani sain kokea niin iloa onnistumisesta kuin sen pettymyksenkin kun kaikki ei mennytkään odotusten mukaan.

Launataina oli ensin vuorossa meidän isännän ensimmäinen koetuomarointi, sekä Sisun ja Sulon emän Skidin koestartti. Tupla jännitys ja tsempit siis.

Skidi käynnistyi hitaasti mutta vauhtiin päästyään saikin tehtyä pari ajoa joista ensimmäinen varsin mallikas. Kokonaisuudessaan ihan kelpo suoritus. Tulokset julkistetaan vasta kun ne ovat virallisia, ylituomarin tapaamisen jälkeen.

Ensimmäinen arvostelukin sujui isännältä hienosti. Muutama vaikea paikka tuli eteen mutta, niiissä tukea ja opastusta löytyi ylituomarina kokeessa toimivalta Kai Nybonnilta. Tästä on hyvä jatkaa ensi syksynä myös näitä tuomarointeja. Itsekkin hieman pyörittelen ajatusta tuomarikortin suorittamisesta ensi syksynä, mutta katsellaan miten aika antaa periksi kaiken muun hässäkän keskellä. Ensi syksynä kuitenkin lasten päiväkodin aloittamisen kanssa tulee olemaan totuttelua uuteen arkeen.



Sunnuntaina sitten lähti Sisu kokeilemaan, paranisiko se polvi tällä kertaa pojasta! Noh, ei parantunut tällä kertaa, vaan kyllä se mamma veti pidemmän korren :) Jostain syystä Sisu ei oikein saanut hommaa luistamaan ja pahaksi onneksi se suunnilleen ainut kunnon ajontynkä lopahti ojan varteen. Tuossa tietysti positiivista oli että, koira jätti ajon sikseen koska, todennäköisesti jos se olisi ajoa jatkanut lähtien ylittämään noin kolmi metristä ojaa, olisi se ollut sen viimeinen ajo. Virtaava oja oli reunoilta ohuelti jäässä mutta keskeltä sula. Jää ei olisi edes Sisua kantanut. Noin sadan metrin matkalta Sisu oli hakenut ylityspaikkaa mutta, koska ei sitä löytänyt jätti ajon sikseen!

Tuloksesta viis, kunhan koira on turvallisesti kotona. Vaikka myöntää täytyy että, kyllä se hieman harmittaa että, koe meni niin plörinäksi. Varsinkin kun itse tietää että onnistuessaan olisi mahdollisuus siihen ykköseenkin. Noh, tällästä tämä on ja tässä on niin monta muuttuvaa tekijää että, mitä vaa voi tapahtua. Tämä oli nyt tämän kauden viimeinen koe ja tästä on hyvä kuitenkin jatkaa kohti ensi syksyä ja uusia koitoksia.